Rotukoirien sukusiittoisuus ja sen elinikää alentava ja sairastavuutta lisäävä vaikutus puhututtaa säännöllisin väliajoin. Lääkkeeksi ehdotetaan usein jalostuksen lopettamista tai luopumista kokonaan eri roduista. Toimisivatko nämä keinot käytännössä?

Tämä artikkeli on käännetty myös englanniksi. Löydät käännöksen täältä >>.

Rotukoirien sukusiittoisuuden vaikutuksesta elinikään ja sairastavuuteen saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Viimeisimmässä tutkimuksessa verrattiin rotukoirien, monirotuisten koirien sekä risteytyskoirien elinikää ja huomattiin jälleen kerran, että monimuotoisuus tuo elinvoimaa: monirotuiset elivät pisimpään, ja toisiksi pisimpään elivät risteytyskoirat.

Lääkkeeksi sukusiittoisuuteen ja muihin ongelmiin ehdotetaan usein jalostuksen lopettamista.

Toinen usein ehdotettu keino on roduista luopuminen. Jos kaikkia rotuja vaan jalostettaisiin yhdessä, vapaasti risteyttämällä, jalostuspohja olisi kaikkien nykyrotujen laajuinen, ja tilanne paranisi kertaheitolla.

Olisiko tosiaan näin? Olisivatko nämä keinot käytännössä mahdollisia ja toimisivatko ne?

Eivät.

Miksi eivät? Katsotaanpa.

Keino 1 - Lopetetaan koirien jalostus

Koiranpito ylipäänsä tarkoittaa, että koiria myös jalostetaan.

Aina kun päätämme, mitkä yksilöt jatkavat sukua, teemme jalostuspäätöksiä, halusimme tai emme. Näillä päätöksillä vaikutamme siihen, mitkä geenit koirakannassa säilyvät ja mitkä karsiutuvat pois.

On tietysti sanomattakin selvää, että jalostuspäätösten tulee ylläpitää ja edistää koirien terveyttä, eikä näin nykyisin aina ole.

Jalostuksen lopettaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu.

Keino 2 - Luovutaan koiraroduista

Luopuminen roduista johtaisi kaikkien nykyrotujen suuruiseen jalostuspohjaan – vai johtaisiko?

Hyvin lyhyellä tähtäimellä kyllä, pitkällä ei.

Pitkällä tähtäimellä jalostuspohja kapenisi vähitellen, koska aina olisi eri ominaisuuksien suhteen suosittuja uroksia, joita käytettäisiin jalostukseen enemmän kuin muita. Vähitellen näiden koirien geenit – myös ne haitalliset – yleistyisivät, ja jalostuksesta karsiutuneiden geenit häviäisivät.

Hyvä esimerkki siitä, ettei suuri populaatiokoko tee välttämättä autuaaksi perinnöllisen monimuotoisuuden saralla, on maailman yleisin lypsykarjarotu holstein. Holstein-lehmiä on maailmassa muutama miljoona, mutta jalostukseen käytettyjen sonnien määrä on niin pieni, että geneettisesti kanta koostuu vain noin 50 eläimestä.

Ja jos kaikki koirat olisivat yhtä suurta rotua, mistä saataisiin jalostuspohjaan uusia geenejä, kun tarve tulisi?

Miten luopuminen koiraroduista tapahtuisi käytännössä?

Saavuttaisivatko kaikki maapallon ihmiset asiassa konsensuksen ja ryhtyisivät toimiin? Myös he, joiden satoja vuosia vanhoista kansallisroduista luovuttaisiin? Olisimmeko me suomalaiset valmiita luopumaan kansalliskoirastamme suomenpystykorvasta?

Ei tule tapahtumaan.

Rotujen sekoittaminen ei välttämättä parantaisi hyvinvointia – ei koirien eikä ihmisten

Kaikkien rotujen sekoittaminen yhdeksi heikentäisi koirien persoonallisuuspiirteiden ennustettavuutta.

Oikean pennun päätyminen oikeaan kotiin on hankalampaa, jos pennun persoonallisuutta ei mitenkään pystytä ennustamaan. Vaikeasti hallittavia energiapakkauksia saattaisi nykyistä useammin päätyä koteihin, joissa niille ei pystytä tarjoamaan tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä – syntyisi yhä useampia "ongelmakoiria".

Kaikkien rotujen sekoittaminen yhdeksi tarkoittaisi luopumista rotuihin pitkän ajan saatossa jalostetuista käyttöominaisuuksista.

Monien hyötykoirien, myös kahden rodun risteytysten, käyttö ihmisen apuna perustuu rotujen käyttöominaisuuksiin sekä tyypillisiin persoonallisuuspiirteisiin. Ihmisen avuksi koulutettavien koirien valinta ja saatavuus vaikeutuisivat, jos rotuja ei olisi.

Rotujen yhdistämisen taustalla olevassa ajatuksessa on kuitenkin järkeä

Maailmassa on satoja koirarotuja. Niin paljon, että läheskään kaikkia niistä ei esiinny Suomessa.

Moni rotu on pienilukuinen. Jotkut rodut on jaettu edelleen alaroduiksi eli rotumuunnoksiksi. Pienilukuisuus ja muunnoksiin jakaminen tarkoittaa yleensä myös pieniä jalostuspohjia, jotka johtavat sukusiittoisuuteen.

Onneksi monia muunnoksia saa risteyttää keskenään, ja joissain roduissa voidaan myös ottaa rekisteröimättömiä koiria rotuun ja näin laajentaa jalostuspohjaa.

Rodulla voi kuitenkin olla pieni jalostuspohja, vaikka se olisi suurilukuinen eikä sitä olisi jaettu erillisiksi muunnoksiksi. Rotuun voi myös kasautua haitallisia ominaisuuksia niin, ettei tilanteen parantaminen rodun sisällä jalostamalla ole mahdollista. Silloin uusia geenejä pitäisi saada rodun ulkopuolelta.

Rodun ulkopuolelta taas ei voida saada geenejä, jos rotukirjat on suljettu geenivaihdolta. Tämä pakkopaita puettiin rotujen ympärille 1800-luvun lopulla, jolloin puhdasrotuisuudesta tuli hyve ja sekarotuisuudesta alempiarvoisia olentoja kuvaava kirosana.

Tämän vuosituhannen alussa alettiin onneksi laajemmin herätä roturisteytysten tarpeeseen, mutta edelleen risteytysten tekeminen kennelliittojen siunauksella oli suuren työn takana, eikä silti aina mahdollista.

Kaiken tämän huomioiden ajatus rotujen yhdistämisestä on hyvin looginen.

Samaan tulokseen voidaan kuitenkin päästä myös laajentamalla nykyistä, ahdasta rodun käsitettä. Tästä keskusteltiin viimeisimmässä International Dog Health Workshopissa, joka järjestettiin vuonna 2019 Windsorissa Englannissa. Keskustelujen lopputuloksena suositeltiin avaamaan rotukirjoja hallitusti.

Seuraava workshop järjestetään muuten Suomessa 13.-16.6.2024, ja asia on epäilemättä esillä myös siellä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä: Koiranjalostus - valitako jatkossa pakkopaita vai innovatiivisuus?

Uusi roturisteytysrekisteri mahdollistamaan laajat jalostuspohjat

Roturisteytysten osalta tunnelin päässä on jo nyt valoa: Suomen Kennelliitto tiedotti kesäkuussa päätöksestä perustaa erillinen rekisteri roturisteytyksille. Tämä oli kauan kaivattu ilouutinen.

Samalla Kennelliitto kertoi hyväksyneensä cavalier kingcharlesinspanieleiden ja ranskanbulldoggien roturisteytysprojektit. Myös Ruotsin Kennelliitto on myöntänyt luvan cavalierien risteytysprojektille.

Maailmalla kaikki eivät suinkaan ole suhtautuneet positiivisesti Suomesta ja Ruotsista kantautuviin roturisteytysuutisiin. Ei ymmärretä, että suurilukuinenkin rotu voi olla geneettisesti hyvin pieni. Ja jos rotuun on fiksoitunut haitallisia geenejä, ei sinne saada uusia tilalle muualta kuin toisista roduista. On pakko risteyttää, jos haluaa jatkaa.

Ulkomaalaisten rotukoirapiirien risteytysvastaisuus onkin yksi syy erillisen roturisteytysrekisterin perustamiselle. Uusi rekisteri on kansainvälisen kennelunioni FCI:n ulkopuolinen rekisteri. Tämä mahdollistaa roturisteytykset roduissa, joissa risteytyksiä ei muualla tehdä. Risteytyskoirat siirtyvät jalostukseen vasta kun ne sinne erikseen ominaisuuksiensa perusteella hyväksytään.

Uusi rekisteri toimii näin:

• Roturisteytyksen ensimmäisen sukupolven (F1) jälkeläiset rekisteröidään aina roturisteytysrekisteriin.
• Seuraavissa sukupolvissa (F2-F4) voidaan koiria tai pentueita siirtää anomuksen perusteella Kennelliiton ER-rekisteriin. ER-rekisteri on FCI:n alainen rekisteri koirille, jotka eivät täytä varsinaisen rotukoirarekisterin (FI) ehtoja.
• ER-rekisteriin siirto tarkoittaa, että näitä koiria voidaan käyttää myös jalostukseen rotuaan laajentamaan/parantamaan.
• Sukupolvesta F5 lähtien koirat rekisteröidään suoraan rotukoirarekisteriin.

Uuden rekisterin tarkoitus on siis mahdollistaa nykyistä enemmän risteytyksiä sekä luoda uusille geeneille väylä rodun jalostuspohjaan.

Toivottavasti tätä uutta mahdollisuutta käytetään paljon ja matalalla kynnyksellä – mieluusti jo ennen kuin ollaan lähestymässä umpikujaa.

Lähteet ja lisätietoa

4th International Dog Health Workshop – The Concept of Breed and how it influences health and welfare of dogs. Keskustelujen loppupäätelmät.

Mata & Mata 2023. Investigating the relationship between inbreeding and life expectancy in dogs: mongrels live longer than pure breeds.

Luitko jo nämä?

• Laaja koiratutkimus: Sukusiitos lisää sairastavuutta
• Tutkimus koirien perinnöllisistä sairauksista tukee perinnöllisen vaihtelun merkitystä terveydelle
• Koirat elävät sitä pidempään mitä monimuotoisempi niiden rotu on
• Risteytykset jalostusohjelmissa - erilaisia toteutustapoja
• Milloin roturisteytyksistä tuli koiranjalostuksessa tabu?
• Luonto suojaa sukusiitokselta