Polvilumpion sijoiltaanmenoa voidaan vähentää jalostuksen avulla

22.01.2022

Katariina Mäki 2021

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yksi koirien yleisimmistä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista. Hoito ei aina auta; pahimmassa tapauksessa sairaus invalidisoi koiran. Sairauden esiintyvyys on joissain roduissa korkea, ja sitä tulisikin vähentää paljon nykyistä tehokkaammin.



Yksi viidestä tärkeimmästä koirien perinnöllisestä sairaudesta

Sijoiltaanmenossa polvilumpio luistaa sivuun normaalista urastaan ​​reisiluun alaosassa. Lumpio voi siirtyä mediaalisesti (sisäänpäin), lateraalisesti (ulospäin) tai kumpaankin suuntaan. Pienikokoisilla koirilla lumpio luistaa yleensä sisäänpäin ja suurikokoisilla ulospäin.

Polvinivel on koiran syntyessä tyypillisesti normaali. Ongelmia kehittyy koiran kasvaessa. Aluksi sairaus voi olla oireeton, mutta myöhemmin koiralle voi kehittyä nivelrikkoa sekä kroonista kipua ja ontumista. Polvilumpion liukuminen pois ja takaisin uralleen estää koiraa taivuttamasta polveaan ja voi aiheuttaa voimakasta kitkaa ja nivelten pintojen hankausta, mikä johtaa nivelrikkoon.

Kun polvilumpio on sijoiltaan, koiralle voi aiheutua kipua johtuen nivelsiteiden venymisestä ja luun epänormaalista asennosta. Kivun voimakkuus riippuu luksaation luonteesta, vakavuusasteesta ja kestosta sekä taustalla olevien rakennevikojen luonteesta. Suurimmalla osalla luksaatiokoirista esiintyy pidempiaikaisesti vähintään lievää kipua ja liikkumisvaikeutta. Joillakin koirilla polvilumpio on pysyvästi poissa urastaan, mikä aiheuttaa pysyvän invaliditeetin.

Hyvinvointihaittojen osalta polvilumpion sijoiltaanmenoa on esitetty yhdeksi viidestä tärkeimmästä koirien perinnöllisestä sairaudesta.

Nuorella iällä saatu tutkimustulos ei ole luotettava

Polvilumpion sijoiltaanmeno arvioidaan koirasta tunnustelemalla ja manipuloimalla polviniveltä. Suomen Kennelliiton voimassa olevat arviointiohjeet perustuvat vuodelta 1968 peräisin olevaan, niin kutsuttuun Putnamin arvosteluasteikkoon:

  • Aste 0 - Polvilumpio ei luksoidu.
  • Aste I - Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja se saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Polvilumpio saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.
  • Aste II - Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta, kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).
  • Aste III - Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30-60 astetta.
  • Aste IV - Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.

II- ja III-asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan, että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen; Lappalainen 2016). Vakavimman asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan.

Luksaatio voi ajan myötä edetä vakavammaksi, eikä nuorella iällä saatu tutkimustulos ole lopullinen. Kennelliiton ohjeissa tutkimustulos katsotaan lopulliseksi vasta koiran täytettyä kolme vuotta. Tätä ennen saatu tulos on voimassa kaksi vuotta.

Jos koiralla on asteikon huonoin tulos, Kennelliitto rekisteröi sen jälkeläiset vain EJ-rekisteriin. EJ-rekisterissä olevan koiran jälkeläisiä Kennelliitto ei rekisteröi ollenkaan.

Rakennetekijät altistavat

Sijoiltaanmenolle altistavat virheelliset jalka-asennot ja polvinivelen rakenteelliset heikkoudet, kuten liian matalat telaurat. Koirien rakenteen jalostus tietynlaiseksi on saattanut tahattomasti aiheuttaa reisi- ja sääriluiden asentovirheitä.

Länkisäärisissä takaraajoissa nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisään päin. Pihtipolvinen asento taas altistaa ulospäin tapahtuvalle sijoiltaanmenolle.

Sääriluun asentovirheistä yleisin on sääriluun alaosan kiertyminen ulospäin. Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan huolimatta sivulle vetävästä epänormaalista voimasta, mutta aikaa myöten sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa liikkua pois urastaan.

Vakavimpia sijoiltaanmenon asteita sairastavilla pomeranianeilla on raportoitu yhä monimutkaisempia raajan epämuodostumia, kuten reisiluun lisääntynyttä kiertymistä.

Rakenteellisten heikkouksien lisäksi riskitekijöiksi on tunnistettu muun muassa sukupuoli (nartuilla uroksia enemmän), kastrointi/sterilointi sekä pieni koko, ja pienikokoisilla roduilla lisäksi etenkin paino alle rodun keskitason.

Esiintyvyys korkea erityisesti pienikokoisilla roduilla

Polvilumpion sijoiltaanmeno on yhteydessä pieneen kokoon ja erityisesti pieniin raajoihin: pienikokoisten koirarotujen sairastumisriski verrattuna suurempiin rotuihin on raportoitu 12-kertaiseksi. Pientä kokoa suosiva jalostus on saattanut lisätä polvilumpion sijoiltaanmenon esiintyvyyttä.

O'Neillin ym. vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin eläinlääkärinhoitoa vaatineen polvilumpion sijoiltaanmenon esiintyvyyttä. Aineistona käytettiin brittiläistä Vetcompassia. Mukana olivat kaikki koirat, joilla oli aineistossa vähintään yksi hoitotapahtuma vuosina 2009-2014. Koiria oli yhteensä 210 824, ja niitä oli hoidettu 119 klinikalla. Polvilumpion sijoiltaanmenon hoitotapahtumien esiintyvyys koko aineistossa oli 1,3 %.

Yleisimmät luksaatiorodut O'Neillin aineistossa olivat yorkshirenterrieri, chihuahua, jackrussellinterrieri ja cavalier kingcharlesinspanieli. Luksaatiota esiintyi paljon myös monirotuisilla koirilla. Näissä luvuissa ei kuitenkaan ole huomioitu rodun tai koirajoukon yleisyyttä. Sairauden esiintymistä eri koiraroduilla ja -tyypeillä tulee absoluuttisten tapauslukujen sijaan arvioida suhteellisen riskin avulla. Suhteellisessa riskissä huomioidaan rodun/tyypin yksilöiden lukumäärä aineistossa, jolloin suosittujen rotujen suuri yksilömäärä ei näennäisesti kasvata niillä esiintyvien, sinänsä harvinaisten sairauksien merkitystä koirapopulaatiossa.

O'Neillin aineistossa suhteellinen riski oli yhdellätoista rodulla vertailujoukkoa (monirotuiset koirat) suurempi (Taulukko 1). Riski oli erityisen suuri pomeranianilla, yorkshirenterrierillä, chihuahualla ja ranskanbulldoggilla.

Yhdysvaltalaisen OFAn (Orthopedic Foundation for Animals) aineistossa kolme kärkirotua ovat pomeranian (30 % tutkituista koirista sijoiltaanmeno) sekä australianterrieri ja yorkshirenterrieri (18 % tutkituista koirista sijoiltaanmeno). Suomalaisissa tilastoissa sijoiltaanmenoa esiintyy joissain roduissa lähes joka toisella koiralla. Esimerkiksi vuosina 2014-2018 syntyneistä, tutkituista pomeranianeista sijoiltaanmeno todettiin 44, yorkshirenterriereistä 52 ja chihuahuoista 31 prosentilla (Kennelliiton jalostustietojärjestelmä).

O'Neillin eläinlääkäriaineistosta poiketen OFAn ja Suomen tilastot koostuvat jalostusta varten tehdyistä seulontatutkimuksista. Maakohtaiset erot OFAn ja Suomen välillä selittyvät ainakin osin jalostuskulttuurilla, joka varsinkin tutkimustulosten julkisuuden osalta on Suomessa hyvin avointa. Tämä tekee myös tilastoistamme suhteellisen luotettavia.

Polvilumpion sijoiltaanmenon esiintyvyys on monella rodulla varsinkin seulontatutkimuksiin perustuvien tilastojen valossa huomattavan korkea. Pahimmat tapaukset eivät aina edes päädy näihin tilastoihin: sairaus oireilee tyypillisesti jo ennen seulontaikää, jolloin se hoidetaan kirurgisesti, eikä koira saa virallista lausuntoa ollenkaan.

Taulukko 1. Polvilumpion sijoiltaanmenon esiintyvyys englantilaisessa eläinlääkäriaineistossa roduilla, joilla tätä sairautta esiintyi useimmin (O'Neill ym. 2016).

Monitekijäinen sairaus

Polvilumpion sijoiltaanmeno on monitekijäinen sairaus, johon vaikuttavat sekä geenit että ympäristö. Sairaudelle on genomisen jalostuksen toivossa paikannettu joitakin geenilokuksia ja kandidaattigeenejä. Minkäänlaisia DNA-testejä ei kuitenkaan vielä ole tarjolla.

Päivi Ruotanen totesi vuonna 2020 valmistuneessa maisterintutkielmassaan, että mediaalinen ja lateraalinen muoto voivat olla geneettisesti eri sairauksia, jolloin niihin vaikuttaisivat eri geenit.

Arvioidut periytymisasteet ovat vaihdelleet hyvin matalasta kohtalaiseen tai korkeaan, riippuen rodusta sekä käytetystä tilastollisesta arviointimallista:

  • sileäkarvainennoutaja 0,17 (Hollanti)
  • chihuahua 0,18-0,25 (Suomi ja Ruotsi)
  • bichon frisé 0,18-0,21 (Ruotsi)
  • kooikerhondje 0,27 (Hollanti)
  • pomeranian 0,03-0,44 (Suomi, Ruotsi, Hollanti)
  • ranskanbulldoggi 0,03 (Ruotsi)
  • suomenpystykorva 0,17 (Suomi)
  • japaninpystykorva 0,06 (Suomi).

Matala periytymisaste voi tarkoittaa, ettei rodussa ole juurikaan alleelivaihtoehtoja ominaisuuden muuttamiseksi jalostusvalinnan keinoin. Se voi myös tarkoittaa, ettei ominaisuuden mittaus- tai luokittelusysteemillä saada esiin koirien välisiä perinnöllisiä eroja.

Lieväasteiset sijoiltaanmenot oireilevat usein voimakkaimmin

Eläinlääkäri Juha Kallio tekee työssään ortopedisia leikkauksia. Koirien erilaiset rakenneongelmat näkyvät vastaanotolla, ja vuosien varrella on tullut havainnoitua erilaisia syy-seuraussuhteita.

Kallio kertoo lieväasteisten sijoiltaanmenojen oireilevan usein kaikkein voimakkaimmin. Niissä syntyy myös eniten ja nopeimmin rustovaurioita sekä niiden myötä nivelrikkoa. Näissä polvissa polvikulma on normaalimpi, jolloin paine polvilumpion ja telauran välillä on isompi. Myös telaura on tavallisesti syvempi ja telauran harjanteet korkeammat, jolloin lumpion sijoiltaanmeno edes satunnaisesti vaurioittaa rustopintoja voimakkaasti.

- Korjaamattomina lieväasteiset luksaatiot etenevät ajan myötä usein III-asteeseen, koska koira hyväksyy polveen mieluummin pysyvän luksaation kuin lumpion jatkuvan napsumisen telaharjanteen rikkoutuneen rustoreunan yli, Kallio kertoo.

Hyvin nuorella iällä alkaneessa vakavammassa, esimerkiksi III-asteen sijoiltaanmenossa taas polvikulmaus on lähes suora ja telaura olemattoman matala, koska polvi on jo kasvuaikana rakenteellisesti sopeutunut sijoiltaanmenoon.

- Telauran mataluus on tyypillinen seuraus puutteellisesta kontaktista kasvuaikana (suora polvi): tällöin polvilumpio liukuu edestakaisin ilman isompia vaurioita tai muodostaa sidekudoksisen kourun telauran sivulle. Vaikka isompia vaurioita ei aiheudu, vaivaa kulmautumisvirheen aiheuttama toiminnallinen haitta koiraa, Kallio toteaa.

Alakuvassa on operoitavana rakenteeltaan liian suora polvi, jossa 2-3 asteen mediaalinen luksaatio. Polvilumpio ei ole juurikaan kontaktissa telauraan ja vetäytyy reisiluun päällä niin ylös, että ohittaa telaharjanteen yläreunan. (Kuva: Juha Kallio)

Hoito voi vaatia useita leikkauksia

Polvilumpion sijoiltaanmenon hoito voi vaatia useita leikkauksia, ja ennuste voi olla huono. Leikkaus ei ole yksinkertainen eikä riskitön; komplikaatioita on raportoitu jopa 20-30 prosentissa tapauksia. Toipuminen vie muutaman kuukauden ja vaatii polven systemaattista kuntouttamista.

Tutkimuksessa vuodelta 2013 sijoiltaanmenoa esiintyi joka kymmenennellä koiralla leikkauksen jälkeenkin. Asteen II sijoiltaanmenoissa leikkaustulos oli onnistunut kaikissa tapauksissa. Asteen III sijoiltaanmenoissa sairaus uusi noin joka kymmenennellä ja asteen IV sijoiltaanmenoissa useammalla kuin joka kolmannella koiralla.

Juha Kallio kertoo Putnam-asteikolla lieviksi arvioitujen sijoiltaanmenojen leikkaushoidon ennusteen olevan hyvä: kipu poistuu, nivelrikko estyy ja nivelen normaali mekaniikka palautuu.

Sijoiltaanmenon aste voi muuttua päivienkin aikana

Päivi Ruotasen maisterintutkielman mukaan yksilön omaan tulokseen perustuva jalostusvalinta ei ole ollut tehokasta. Erääksi syyksi on esitetty eläinlääkäreiden välisen vaihtelun aiheuttamaa hajontaa koirien tutkimustuloksissa.

- Koiran tutkimustulos voi kuitenkin oikeasti muuttua päivienkin aikana, Juha Kallio toteaa.

Tätä selittävät Kallion mukaan lumpion sijoiltaanmenoon liittyvä kipu sekä koiran taipumus tasapainottaa tilannetta lihaksistollaan:

  • Kun nivelsiteet pettävät ensimmäistä kertaa, polvessa on turvotusta, mutta myös kipua ja nivelsidevaurio. Jos koira jännittää reisilihaksia kivun takia, se voi onnistua tasapainottamaan polvilumpion paremmin telauraan, jolloin lumpio tuntuu todellista vakaammalta. Kun kipu ajan myötä helpottaa, lumpio voi taas mennä hyvinkin helposti sijoiltaan, vaikka koira ei enää oireile.
  • Jos koiran takajalka on hyvin suora eli koiralla on voimakas luustorakenteen kulmausvirhe, lihasjännitys voikin pahentaa sijoiltaanmenotaipumusta, ja lieväasteinenkin polvi voi kivun takia hakautua tiiviisti sijoiltaan olevaan asentoon.

Polvilumpion sijoiltaanmenolle on siis tyypillistä, että samankin koiran tilanne vaihtelee.

- Polvilumpiomekanismiin kuuluu luustorakenteen lisäksi paljon muitakin tekijöitä, ja mekanismi reagoi esimerkiksi kipuun, nivelen turvotukseen, kulmaukseen, jalan liikerataan ja lonkan toimintaan, Kallio kertoo. Hänen mukaansa Putnam-asteikko soveltuu hyvin rakennevirheen asteen arviointiin ja sen perusteella leikkausmenetelmän valintaan, mutta ei koiralle aiheutuvan hyvinvointihaitan eikä kirurgisen hoidon tarpeen arviointiin.

Sairauden luonne aiheuttaa siis seulontatutkimuksiin häilyväisyyttä, joka lienee suurin syy mataliin periytymisasteisiin ja sitä kautta tehottomaan jalostukseen. Jalostuksellinen edistyminen vaatisi kaikkien sairaiden koirien systemaattisen rajaamisen jalostuksen ulkopuolelle.

Lieväasteinen sijoiltaanmeno hyväksytään tällä hetkellä jalostuskoirille kaikissa roduissa. Kuitenkin vain 0-aste on terve nivel, jossa lumpio pysyy paikoillaan.

- Kun tiedetään, että sijoiltaanmenon asteen on taipumus muuttua ajan myötä vakavammiksi, on nuorten koirien, joilla on lievä sijoiltaanmeno, jalostuskäyttö todennäköisesti ylläpitänyt koirakannassa sairautta, Kallio pohdiskelee.

Uudenlainen jalostusohjelma?

Pitäisikö polvilumpion sijoiltaanmenon vähentämiseksi tähtäävään jalostukseen siis tehdä muutoksia? Uudenlaiseen jalostusohjelmaan voisivat kuulua seuraavat toiminnot:

  • Koirien rakenteen jalostaminen terveemmäksi ja toimivammaksi: polvilumpion sijoiltaanmenoon vaikuttavien rakenneominaisuuksien arviointi, mittaus ja tallentaminen tietokantaan. Rakenneominaisuudet ovat tyypillisesti voimakkaan perinnöllisiä, joten niiden muuttaminen jalostusvalinnan keinoin on nopeaa.
  • Tietokannan keruu oireilevista ja kirurgisesti hoidetuista tai tällaisen hoidon tarpeessa olevista koirista. Näitä koiria ei tietenkään käytetä jalostukseen.
  • Kaikkien luksaatiokoirien jättäminen vähitellen jalostuksen ulkopuolelle (Putnam-tulos 1 tai huonompi).

Koiran oman ilmiasun lisäksi jalostuspäätökset voitaisiin perustaa myös jalostusindeksiin. Indeksiin kerättäisiin eri lähteistä kerääntyvä tieto: 1) rakenteen mittaustulokset, 2) suvun koirilla ilmennyt eläinlääkärihoidon ja kirurgian tarve, 3) koiran oma sekä lähisuvun seulontatutkimustulokset sekä 4) mahdolliset genomiset riskiarvot. Nämä voisivat kaikki yhdessä vaikuttaa indeksiin. Indeksin käyttö voisi mahdollistaa myös sellaisten sukutaustaltaan terveiden koirien jalostuskäytön, joilla itsellään on lievä sijoiltaanmeno.

Nykyistä tehokkaampi jalostusohjelma on tarpeen

Koirien hyvinvointia ajatellen nuorella iällä puhkeavat krooniset sairaudet, jotka eivät selvästi lyhennä elinikää, voivat olla merkittävä hyvinvointihaitta. Näin on erityisesti sairauksissa, joiden esiintyvyys ja vakavuusaste ovat korkeita.

Polvilumpion sijoiltaanmenoa tavataan tyypillisesti jo nuorilla koirilla. Esiintyvyys on joillakin roduilla hyvin korkea. Sairaus aiheuttaa kipua ja liikkumisvaikeutta. Hoito ei aina auta, jolloin koira saattaa invalidisoitua. Kyse todella on yhdestä koirien merkittävimmästä perinnöllisestä sairaudesta, jota tulisi vähentää paljon nykyistä tehokkaammin.



Lähteet

Pääasialliset lähteet (täydellinen lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta):

  • Lappalainen 2016. Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio).
  • O'Neill ym. 2016. The epidemiology of patellar luxation in dogs attending primary-care veterinary practices in England. Canine Genet Epidemiol 3, 4.
  • Orthopedic Foundation For Animals (OFA). Patellar luxation statistics.
  • Ruotanen 2020. Estimation of heritability of patellar luxation in four dog breeds in Finland. Maisterintutkiema. Kotieläinten jalostustiede, Helsingin yliopisto.
  • Suomen Kennelliitto 2020. Ohje polvilumpioluksaation tutkimisesta ja luokituksesta (Polvilumpioluksaatio-ohje).

Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Koiramme-lehdessä 12/2021.