Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus

22.01.2022

Katariina Mäki 2021

Eturistisidevaurio on yksi yleisimmistä koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksista sekä yleisin kirurgista hoitoa vaativa nivelsairaus. Ilman eturistisiteen vauriota ilmenevä polven takaristisiteen repeämä on paljon harvinaisempi ja syntyy usein tapaturman seurauksena. Eturistisidevaurion esiintyvyys vaihtelee voimakkaasti roduittain ja jopa pentueittain, mikä on merkki perinnöllisyydestä. Sairastuneet koirat tulee karsia jalostuksesta.


Eturistiside rappeutuu vähitellen - seurauksena nivelrikko

Eläinlääkäri Juha Kallio kertoo Kennelliiton nettisivuilla olevassa artikkelissaan, että aiemmin kaikkia ristisidevaurioita pidettiin äkillisinä, tapaturmaisina vammoina. Nykyään tiedetään, että suurin osa eturistisidevaurioista on aluksi osittaisia: ristiside rappeutuu vähitellen ja pettää asteittain. Lopullinen katkeaminen tapahtuu aivan normaalissa liikunnassa. Jo rappeuman edetessä ja nivelen löysyyden lisääntyessä syntyy usein nivelrikkomuutoksia.

Eturistisiteen katketessa polvinivel löystyy, ja reisiluu pääsee liukumaan sääriluun nivelpinnalla taaksepäin. Liike vaurioittaa nivelkierukoita ja rustopintoja. Polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktio ja nivelrikko, josta aiheutuu koiralle kipua ja ontumista.

Pienillä koirilla voidaan kokeilla leikkauksetonta hoitoa eli kivunlievitystä ja aktiivista kuntoutusta, vaikka leikkaus onkin suositeltavampi ja usein tuloksellisempi vaihtoehto. Tällöin polveen yleensä kehittyy nivelrikkoa. Lisäksi riskinä on polven sisemmän nivelkierukan takahaaran vaurioituminen ja sen aiheuttama kipu. Nivelkierukkavamma vaatii usein kirurgisen hoidon.

Isommilla koirilla eturistisidevaurio hoidetaan aina kirurgisesti. Tämäkään ei täysin estä nivelrikon kehittymistä, mutta nivelrikon etenemistä pystytään hidastamaan, jos leikkaus tehdään mahdollisimman pian. Toipuminen kestää viikkoja tai kuukausia ja vaatii määrätietoista kuntouttamista. Yleensä tarvitaan myös kuntoutumista tukevaa, säännöllistä fysikaalista hoitoa. 

Ruotsalaistutkimus esiintyvyydestä ja kuolleisuudesta

Toukokuussa julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa (Engdahl ym. 2021) selvitettiin ristisidevaurioiden esiintyvyyttä, riskitekijöitä sekä vaurioista johtuvaa kuolleisuutta. Käytössä oli ruotsalainen vakuutusyhtiöaineisto, jossa oli hieman yli 600 000 koiraa.

Esiintyvyys oli 23,8 tapausta 10 000 koirariskivuotta kohden. Koirariskivuosissa on huomioitu todellinen aika, jonka kukin aineiston koira on ollut vakuutettuna: yhden vuoden ajan vakuutettu koira vastaa yhtä koirariskivuotta ja puolen vuoden ajan vakuutettu koira puolikasta koirariskivuotta.

Noin kahdella kolmesta koirasta, joilla oli ristisidevaurioon liittyviä korvaustapahtumia, oli myös aiempia, muihin diagnooseihin liittyviä korvaustapahtumia. Aiemmista diagnooseista lähes 16 % koski polviniveltä. Yleisimmät niistä liittyivät rappeuttavaan nivelsairauteen, niveltulehdukseen sekä kipuun tai muihin oireisiin ilman vahvistettua syytä. On todennäköistä, että jotkin näistä diagnooseista olivat itse asiassa ristisidevaurioita. Ristisiteen repeämän toteamiseen käytetty vetolaatikkotesti voi tajuissaan olevalla koiralla olla repeämästä huolimatta negatiivinen. Koira on saattanut ontuilla ristisiteen rappeutuessa ja repeytyessä vähitellen viikkojen ja kuukausien aikana, ja nämä oireet ovat voineet olla syynä edellisiin eläinlääkärikäynteihin.

Vaikeat tapaukset johtavat eutanasiaan

Noin joka kuudes (17 %) koira, jolla oli korvaustapahtumia ristisidevaurion hoidosta, oli lopetettu. Joka toisessa näistä tapauksista lopetussyynä olivat nimenomaan ristisidevaurioon liittyvät seikat. Lopetetut koirat olivat iältään 0-4,25-vuotiaita.

Keskimääräinen aika diagnoosista henkivakuutuksen korvaushakemukseen oli seitsemän päivää. Aika vaihteli koiran iän mukaan ja oli merkitsevästi lyhyempi koirilla, joilla ristisidevaurio diagnosoitiin yli 9-vuotiaana verrattuna koiriin, joilla diagnoosi tehtiin alle 3-vuotiaana. Se, että joillakin koirilla oli useita viikkoja tai vuosia diagnoosin ja eutanasian välillä, voi viitata hoidon epäonnistumiseen ja siitä johtuvaan eutanasiaan.

Vaikka ristisidevaurion pitkän aikavälin hoitotulokset ovat yleensä onnistuneita, sairaus johtaa usein nivelrikkoon ja krooniseen kipuun. Lisäksi koiralla, jolla todetaan ja hoidetaan eturistisidevaurio, on noin 50 % todennäköisyys kehittää vaurio seuraavan vuoden kuluessa myös toiseen polviniveleen. Mölsän ym. (2013) suomalaistutkimuksessa leikkauksen jälkeistä pitkäaikaista, kroonista kipua havaittiin noin joka kolmannella (30 %) koiralla.

Eläinsairaala-aineistoa tarkastelleessa norjalaistutkimuksessa lähes joka viides (18 %) eturistisidevaurion vuoksi hoidetuista koirista lopetettiin vaurioon liittyvien syiden vuoksi. Leikkauksettomasti hoidetuilla koirilla osuus oli tätä suurempi: niistä lähes joka kolmas (29 %) lopetettiin. Yleisin lopetussyy oli sairaan raajan jatkuva ontuminen. Edellä mainittu suomalaistutkimus raportoi lopetettujen koirien osuudeksi vain 2 %. Erot johtunevat erilaisista tutkimusaineistoista: suomalaistutkimuksessa aineistona oli omistajakysely, joka tehtiin keskimäärin 2,7 vuoden kuluttua koiran diagnoosista.

Suurilla ja jättiroduilla korkein riski

Engdahlin aineistossa 181 rodussa oli vähintään yksi koira, jolla oli ristisidevaurioon liittyvä korvaustapahtuma. Vertailutasoon suhteutettu riski oli 26 rodulla merkitsevästi korkeampi ja 18 rodulla matalampi. Korkein suhteellinen riski oli boerboelilla ja kanariandoggilla, matalin mäyräkoiralla ja kääpiöpinserillä (Taulukko 1).

Taulukko 1. Rodut, joilla ristisidevaurioiden suhteellinen riski oli suurin ja pienin. Suhteellisen riskin tulkinta: 5,0 tarkoittaa viisinkertaista riskiä, 0,5 kaksi kertaa pienempää riskiä ja 0,125 kahdeksan kertaa pienempää riskiä kuin kaikilla aineiston koirilla keskimäärin (Engdahl ym. 2021).

Englantilaisessa eläinlääkäriaineistossa vertailutasoa korkeampi riski havaittiin rottweilereilla, valkoisilla länsiylämaanterriereillä, kultaisillanoutajilla, yorkshirenterriereillä ja staffordshirenbullterriereillä. Cockerspanieleilla riski oli vertailutasoa matalampi. Aineistossa oli yhteensä 171 522 koiraa.

Ristisidevauriosta johtuvan eutanasian osalta Engdahlin aineistossa havaittiin seitsemällä rodulla olevan merkitsevästi korkeampi ja yhdellä rodulla merkitsevästi matalampi suhteellinen riski (Taulukko 2). Suurin eutanasiariski oli bordeauxindoggilla ja cane corsolla, pienin mäyräkoiralla. Narttujen ja urosten välillä ei ollut eroa. Noin puolella ristisidevaurion vuoksi lopetetuista koirista oli ennen henkivakuutuskorvausta korvattu myös hoitokuluja eli hoito ei näiden koirien osalta ollut ollut tuloksellista.

Taulukko 2. Rodut, joilla ristisidevauriosta johtuvan kuolleisuuden suhteellinen riski oli suurempi tai pienempi kuin kaikilla aineiston koirilla keskimäärin. Suhteellisen riskin tulkinta: 30 tarkoittaa 30-kertaista, 6,0 kuusinkertaista ja 0,26 neljä kertaa pienempää riskiä verrattuna kaikkiin aineiston koiriin (Engdahl ym. 2021).

Suurilla ja jättiroduilla ristiside vaurioituu nuoremmalla iällä

Eturistisidevaurioita tavataan kaikenikäisillä koirilla. Engdahlin aineistossa nuorin koira oli 0,3 vuoden ja vanhin 16 vuoden ikäinen. Keski-ikä ristisidevauriolle oli 7,1 vuotta ja vauriosta johtuvalle eutanasialle 6,6 vuotta. Eutanasiassa nuorin koira oli 0,3 vuoden ja vanhin 12 vuoden ikäinen. Ristisidevaurion vuoksi lopetetut koirat olivat merkitsevästi nuorempia kuin muiden syiden vuoksi lopetetut koirat (6,6 vuotta vs. 7,5 vuotta).

Suurten ja jättirotujen koirilla ristisidevaurio ilmeni yleensä nuoremmalla iällä ja koirat myös lopetettiin nuorempina kuin pienempien rotujen edustajat. Rodut, joissa koirien keskimääräinen ikä diagnoosi- tai eutanasiahetkellä erosi merkitsevästi vertailutasosta, on esitetty Taulukossa 3.

Taulukko 3. Koirien keskimääräinen ikä ristisidevauriosta johtuvan ensimmäisen hoitokulukorvauksen sekä henkivakuutuskorvauksen hetkellä.

Useita altistavia tekijöitä

Suurin osa eturistisidevauriolle altistavista tekijöistä liittyy koiran rakenteeseen tai muihin sairauksiin ja niiden aiheuttamaan toimintahäiriöön polvinivelessä. Myös ylipaino on merkittävä altistava tekijä. Yli 3-vuotiailla koirilla riski on tätä nuorempia suurempi. Steriloiduilla nartuilla on todettu yli kaksinkertainen riski verrattuna steriloimattomiin.

Engdahlin aineistossa tietyt diagnoosit olivat yleisempiä koirilla, joilla oli ristisidevaurio. Näitä olivat tuki- ja liikuntaelinten, ihotautien, ruuansulatuskanavan, virtsateiden, silmien ja maksan diagnoosit sekä muut, koko kehon yleisdiagnoosit, kuten väsymys. On mahdollista, että jotkut näistä sairauksista tai niihin liittyvistä hoidoista toimivat ristisidevauriolle altistavina tekijöinä. Esimerkiksi atooppista ihosairautta hoidetaan yleisesti pitkäaikaisella kortisonihoidolla, joka saattaa aiheuttaa koiralle kortisolin liikaeritystä eli Cushingin taudin. Nivelsiteen repeämä on yksi, vaikkakin harvinainen, Cushingin taudin seuraus.

On myös mahdollista, että muilla sairauksilla on yhteisiä riskitekijöitä ristisidevaurion kanssa. Suurilla ja jättiroduilla esiintyy ristisidevaurioiden lisäksi pienempiä rotuja todennäköisemmin myös nivelrikkoa ja lonkkanivelen kasvuhäiriötä. Lonkkien kipeytyminen lisää polvinivelten kuormitusta ja saattaa altistaa ristisidevauriolle.

Eläinlääkäri Juha Kallion mukaan tyypillinen esiintymisikä voi antaa viitteitä sairauden taustasyystä rodussa. Osteokondroosin yhteydessä ristisidevaurio voi oireilla jo ennen kasvun päättymistä. Joillakin pienillä roduilla valtaosa ristisidevaurioista ilmenee vanhuusvuosina, jolloin rappeuttavat yleissairaudet voivat olla merkittävä taustasyy. Iäkkäillä koirilla yleiskuntoon vaikuttavat sairaudet altistavat, erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta ja Cushingin tauti.

Polvilumpion sijoiltaanmeno, osteokondroosi ja suorat takakulmaukset altistavat

Juha Kallio kertoo, että muut polvinivelen sairaudet, kuten pienten koirien tyypillinen polvilumpion sijoiltaanmeno ja isompien osteokondroosi, johtavat usein eturistisidevaurioon.

Osteokondroosi voi häiritä eturistisiteen normaalia kehittymistä kasvuaikana, ja myöhemmin osteokondroosiin liittyvä rustovaurio, nivelen tulehdusreaktio ja nivelrikkomuutokset johtavat ristisiteen pettämiseen.

Polvilumpion sijoiltaanmenoon liittyy tulehdusreaktion ja nivelrikkomuutosten lisäksi polvinivelen toiminnallinen asennonmuutos. Etenkin hoitamaton mediaalinen (sisäänpäin tapahtuva) sijoiltaanmenotaipumus, johon liittyy sääriluun kiertyminen sisäänpäin, vaurioittaa ristisidettä. Erityisesti pahimmanasteisen (IV) sijoiltaanmenon on todettu olevan yhteydessä ristisiteen pettämiseen. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa 41 prosentilla koirista, joilla oli mediaalinen polvilumpion sijoiltaanmeno, oli myös ristisidevaurio.

Rakenteen osalta tärkeä altistava tekijä on sivusta katsottuna liian suora polvi eli suorat takakulmaukset. Polvikulmalla tarkoitetaan polven taakse jäävää reisiluun ja sääriluun välistä kulmaa, jonka tulisi normaalirakenteisella koiralla olla noin 135 astetta. Kun polvi on rakenteellisesti liian suora, kulma kasvaa, ja pahimmillaan sääriluu ja reisiluu voivat olla lähes yhdensuuntaiset. Koiran askeltaessa reisiluun pää työntää sääriluuta eteenpäin ja aiheuttaa eturistisiteelle lisärasitusta.

Jalostuksella mahdollista vaikuttaa nopeasti

Eturistisidevaurio on perinnöllinen, monitekijäinen sairaus. Sairaudelle on arvioitu kohtalaisia tai korkeita periytymisasteita, riippuen rodusta sekä käytetystä tilastollisesta mallista:

  • bokseri 0,28 (Hollanti)
  • labradorinnoutaja 0,48-0,89 (Yhdysvallat)
  • newfoundlandinkoira 0,27 (Yhdysvallat).

Periytymisaste on korkea, kun se yltää tasolle 0,35-0,40 ja tämän yli. Korkea periytymisaste tarkoittaa, että tutkitussa koirajoukossa on paljon perinnöllisiä eroja - on sairaudelle altistavia ja sairaudelta suojaavia geenimuotoja. Korkean periytymisasteen ominaisuuksissa koiran ilmiasuun perustuva jalostusvalinta tuottaa nopeaa edistymistä. Se tuottaa myös nopeaa taantumista, jos ristisidevaurion sairastaneita koiria käytetään jalostukseen.

Eturistisidevaurion sairastaneet koirat tulisikin jättää jalostuksen ulkopuolelle. Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa ristiside on vaurioitunut merkittävän ulkoisen voiman seurauksena esimerkiksi auto-onnettomuuden yhteydessä. Perinnöllisesti vahva ristiside ei katkea leikkiessä eikä myöskään normaalissa tai raskaassakaan, koiralle ominaisessa liikunnassa.

Myös altistavista tekijöistä moni on perinnöllinen. Ristisidevaurioiden esiintyvyyttä voidaan siis vähentää myös altistavia tekijöitä vähentämällä. Takakulmauksia parantava jalostus olisi todennäköisesti nopeaa, koska rakenneominaisuuksien periytymisasteet ovat tyypillisesti korkeita. Myös polvilumpion luksaatiota, osteokondroosia ja lonkkanivelen kasvuhäiriötä vastustava jalostus vähentää ristisidevaurioita.

Jalostusohjelma ristisidevaurioiden vähentämiseksi

Roduissa, joissa ristisidevaurioita esiintyy yleisesti, kannattaa kerätä tietoa sairastuneista koirista. Ristisidevaurioille ei ole olemassa seulontamenetelmää, ja ristisiteiden pettäessä koiraa on jo yleensä ehditty käyttää jalostukseen. Tieto sairastuneista koirista lähisuvussa mahdollistaa sairauden huomioimisen jalostuksessa. Tällä tavalla on vähennetty myös suomenpystykorvan epilepsiaa. Rotujärjestö on kerännyt tietoa sairastuneista koirista ja yhdistänyt tiedot koirakohtaisiksi, niin sanotuiksi epiluvuiksi. Epiluku kuvaa koiran omaa sairastumisriskiä sekä riskiä periyttää epilepsiaa. Luku perustuu koiran lähisuvussa esiintyneisiin sairastapauksiin sekä koirien välisiin sukulaisuussuhteisiin.

Toinen tärkeä ristisidevaurioita vähentävän jalostuksen tietolähde ongelmaroduilla on koirien takakulmausten mittaaminen. Mittaus voidaan tehdä esimerkiksi jalostustarkastusten tai näyttelyiden yhteydessä. Rodun yksilöiden mittaustuloksista lasketaan keskiarvo ja jalostukseen käytetään keskiarvoa parempia koiria.

Eri lähteistä kerääntyvää tietoa voidaan myös yhdistää, jolloin koirakohtaisiin riskiennusteisiin vaikuttaisivat tieto sairastuneista sukulaiskoirista, koiran oman sekä lähisuvun rakenteen mittaustulokset sekä seulontatutkimustulokset muista luuston sairauksista. Yhdistetty tieto on aina yksittäistä tietolähdettä tarkempaa.

Tulevaisuudessa voidaan ehkä saada markkinoille myös dna-testaukseen perustuvia riskiennusteita. Labradorinnoutajalla on tunnistettu lähes sata ristisidevaurioon yhteydessä olevaa genomin kohtaa, riskivarianttia. Tutkimuksessa vuodelta 2017 näitä riskivariantteja käytettiin yksilökohtaisen genomisen riskin arvioimiseen. Riskiarvot erosivat selvästi sairaiden ja kontrollikoirien välillä. Riskivariantteja on paikannettu myös newfoundlandinkoirilla.

Lähteet

Artikkelin pääasialliset lähteet (täydellinen lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta):

Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Koiramme-lehdessä 12/2021.