Koirien aivot ovat aikojen kuluessa herkistyneet lepertelylle, ja tämä voi olla yksi syy siihen, miksi koirat ymmärtävät ihmisen sanallista viestintää muita eläimiä paremmin.

Kuva: Rebecca Scholz, Pixabay

Ihmiset puhuvat koirille samalla tavoin kuin vauvoille – ja se toimii

Ihmiset käyttävät tietynlaista puhetyyliä kommunikoidessaan vauvoille, ja tämä tapahtuu automaattisesti ja tiedostamatta. Moni tekee saman kohdatessaan koiria ja varsinkin puhuessaan omille koirilleen.

Tutkijat eivät vieläkään tiedä varmasti, mistä lepertely tulee. Ilmiötä tavataan kaikissa kulttuureissa, ja se liittyy positiivisiin tunteisiin. 

Lepertelevälle, niin kutsutulle hoivapuheelle ovat tyypillisiä intonaation liioitellut vaihtelut sekä tietynlainen äänensävy ja korkeus.

Lepertely voi kuulostaa ärsyttävältä, mutta tutkimusten mukaan se kiihdyttää aivojen välittäjäaineita, jotka motivoivat vauvoja oppimaan. Vanhemmat painottavat äänensävyillään tärkeitä asioita, joita vauvat tarvitsevat oppiakseen puhetta ja osallistuakseen vuorovaikutukseen.

Koirille suunnattu hoivapuhe on samanlaista kuin vauvoille suunnattu. Puhuessaan koirille ihmiset käyttävät yleensä korkeaa ja vaihtelevaa äänenkorkeutta ja lyhyitä lausahduksia. Tällaisen puheen avulla voidaan herättää ja ylläpitää sellaisen sosiaalisen kumppanin huomio, jolla on rajallinen kielitaito.

Liioitteleva lepertely saakin koirat valpastumaan. Siksi se saattaa samalla vahvistaa ihmisen ja koiran välistä sosiaalista sidettä.

Niin vauvojen kuin koirienkin hermosto on virittynyt puheen piirteiden tunnistamiseen

Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa (Ruffman ja Morris-Trainor 2011) havaittiin, että koirat tottelevat käskyjä eri tavoin riippuen siitä, millä äänensävyllä käsky on annettu. Käskyä olla ottamatta ruokaa toteltiin paremmin, kun se oli annettu vihaisella äänellä verrattuna iloisella äänellä annettuun käskyyn. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin koirien olevan kiinnostuneempia ihmisten itkusta kuin naurusta.

Vastikään julkaistussa unkarilaistutkimuksessa (Gergely ym. 2023) saatiin ensimmäinen todiste siitä, että kuten vauvojen, myös koirien hermosto on virittynyt puheen piirteiden tunnistamiseen.

Tutkijat soittivat koirille luonnollisia puhenäytteitä, jotka oli kerätty erilaisilta koirille tuntemattomilta ihmisiltä. Puhujat puhuivat nauhoituksen aikana joko omalle koiralleen, esikouluikäiselle lapselle tai toiselle aikuiselle.

Tutkijat paikansivat toiminnallisen magneettikuvauksen avulla koirilla kaksi kuuloaluetta, jotka reagoivat enemmän hoivapuheeseen kuin normaaliin, aikuisille ihmisille suunnattuun puheeseen. Tätä tapahtui erityisesti, kun puhujina olivat naiset.

Tuloksista voitiin päätellä, että koiran kuuloaivokuori on ihmisvauvojen kuuloaivokuoren tavoin herkistynyt hoivapuheen akustisille ominaisuuksille.

Lisääntynyt hermostollinen herkkyys hoivapuhetta kohtaan voi olla yksi syy siihen, miksi koirat ovat muita eläimiä parempia käsittelemään puhetta. Ihmisen kanssa eläminen on saattanut virittää koiran muinaiset kuulomekanismit käsittelemään puhetta tehokkaammin.

Niin koirat kuin vauvatkin reagoivat erityisesti naisten hoivapuheeseen

Kuten koirat, myös ihmisvauvat reagoivat erityisesti naisten hoivapuheeseen. Vauvoilla ero reaktioissa eri sukupuolta oleviin puhujiin selittynee yleensä pitkällä kohdunsisäisellä ja synnytyksen jälkeisellä altistumisella naisen (äidin) äänelle.

Tosin naisäänillä saattaa yleisesti ottaen olla suurempi potentiaali herättää imeväisen huomio ja reaktiokyky, koska naisilla on tyypillisesti korkeampi ääni kuin miehillä, mikä johtuu miesten ja naisten välisistä anatomisista eroista.

Koirien aivojen reagointia naisten hoivapuheeseen ei voida selittää muinaisella herkkyydellä lajityypillisille signaaleille eikä myöskään sikiöaikaisella ja syntymän jälkeisellä varhaisella altistuksella. Koirien korvakäytävä nimittäin avautuu vasta noin kolmen viikon iässä.

Selitys voisi olla jo aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut seikka: leikkiessään koirien kanssa naiset puhuvat niille enemmän kuin miehet, ja lisäksi he käyttävät liioitellumpaa puhetapaa.

Herkkyys hoivapuheelle on voinut syntyä koiran aivoissa kahdella tavalla

Koirien herkkyys tietynlaiselle puheelle voi olla peräisin eläinkunnassa esiintyvästä muinaisesta ja universaalista herkkyydestä, joka liittyy suurempaan tarkkaavaisuuteen sellaisia ääniä kohtaan, joissa on korkeampi sävelkorkeus ja suurempi vaihtelu ja jotka esiintyvät tyypillisesti silloin, kun ääntelevä yksilö on kiihtyneessä mielentilassa.

Toinen syntymekanismi voi olla, että herkkyys on spesifinen eläimille, jotka varttuvat ihmisympäristössä, jossa puhe on osa luonnollisia ympäristöärsykkeitä. Koirille on kesyttämisprosessin aikana valittu ominaisuuksia, joiden ansiosta ne ovat herkkiä ihmisen sanattomalle viestinnälle. 

Jos tämä laajennetaan verbaaliseen kommunikaatioon ja erityisesti hoivapuheelle herkistymiseen, voidaan olettaa, että hoivapuheelle herkät yksilöt kiinnittivät muita yksilöitä enemmän huomiota ihmisten äänivihjeisiin ja pysyivät näin herkemmin ihmisten lähellä.

Ihmisen kasvattamat sudet kiinnittävät huomiota puheen mataliin intonaatioihin, kun taas koiria kiinnostavat puheen korkeammat taajuudet. Tämä tukee entisestään käsitystä siitä, että hermostollinen herkkyys tietynlaiselle, merkitykselliselle puhetyylille on kehittynyt koiran kesyyntymisen aikana.

Korkeammalla äänellä on mahdollisuus herättää ja ylläpitää koirien huomio, joten omistajat käyttävät tietynlaista puhetyyliä koiralleen puhuessaan. Samalla he palkitsevat koiria puheensa lomassa päivittäin, mikä edelleen vahvistaa tätä hermostollista herkkyyttä.

Lähteet

Gergely, ym. 2023. Dog brains are sensitive to infant- and dog-directed prosody. Commun Biol 6, 859 (2023).

Ruffman ja Morris-Trainor 2011. Do dogs understand human emotional expressions? J. Vet. Behav. 6(1): 97-98.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 9/2023.