Suomalais-hollantilainen tutkimus: Kultaisennoutajan aggressiivinen käyttäytyminen vahvasti periytyvää

 

 

Katariina Mäki

 

 

Suomalais-hollantilaisen tutkimuksen mukaan kultaistennoutajien ihmisiä ja toisia koiria kohtaan osoittama aggressio on vahvasti periytyvää (Liinamo ym. 2007). Tutkimuksessa oli mukana 325 koiraa, joiden ominaisuuksia mitattiin joko omistajille tehtyjen haastattelujen tai heidän täyttämänsä yksityiskohtaisen kyselylomakkeen avulla.

 

Rotumääritelmän mukaan kultainennoutaja on luonteeltaan erityisen sopiva perhe- ja lemmikkikoiraksi. Sitä kuvataan hyväntahtoiseksi, ystävälliseksi ja luottavaiseksi. Rodusta on kuitenkin useita raportteja myös toisenlaisesta, hyvin aggressiivisesta käyttäytymisestä. Aggressiivisuus liittyy selkeästi tiettyihin sukulinjoihin, minkä perusteella se on määritelty perinnölliseksi (Knol ym. 1997).

Utrechtin yliopistossa Hollannissa käynnistettiin vuonna 1997 tutkimus kultaistennoutajien aggressiivisesta käyttäytymisestä. Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa koirien aggressioon liittyviä geenejä.

 

 

Luonneominaisuuksien mittaaminen vaikeaa

 

Perinnöllisyystutkimuksen tärkeimpänä edellytyksenä on luotettava ja käyttökelpoinen tapa mitata koirien ilmiasuja eli tässä tapauksessa eri tapoja käyttäytyä. Luonneominaisuuksien monimutkaisuuden ja käyttäytymiseen vaikuttavien muiden tekijöiden vuoksi ominaisuuksien mittaaminen on vaikeaa. Luonnetta mitataan yleensä joko luonnetesteillä tai kyselyillä. Luonnetestissä koirat arvioidaan sen mukaan, miten ne reagoivat strandardoituihin testitilanteisiin; kyselyissä taas omistajat vastaavat kysymyksiin koiriensa käyttäytymisestä tietyissä jokapäiväisissä tilanteissa.

 

Ainakin teoriassa luonnetestit ovat kyselyitä objektiivisempia menetelmiä. Tiettyjä aggression tyyppejä ei kuitenkaan saada luonnetesteillä aina esiin. Esimerkiksi lyhennetty versio Netton ja Plantan (1997) kehittämästä aggressiotestistä ei tuo kaikkia mahdollisia aggression tyyppejä esiin, eikä käyttäytyminen testissä ole samanlaista kuin koiran käyttäytyminen normaalissa, jokapäiväisessä elämässä (van den Berg ym. 2003, 2006).

 

Hsu ja Serpell (2003) kehittivät kyselyn koiran luonteen mittaamiseksi. Kysely tehtiin sellaiseksi, että sen avulla saatuja tuloksia on helppo käyttää myös tieteellisessä tutkimuksessa. Tämä kysely onkin osoittautunut lupaavaksi välineeksi kultaistennoutajien aggression perinnöllisyystutkimuksissa Utrechtin tutkimusprojektissa.

 

 

Tutkimusaineistona 325 kultaistanoutajaa

 

Liinamon ym. tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Hsun ja Serpellin kyselystä saatavien, aggressioon liittyvien ominaisuuksien mittojen periytymisasteet. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä mitoista ovat vahvimmin periytyviä ja sopivat siten parhaiten geenitutkimuksen ominaisuuksiksi.

 

Tutkimusaineistoa kerättiin aggressiivisista kultaisistanoutajista sekä niiden lähisukulaisista. Aineistossa oli tiedot 325 koirasta; näistä aggressiivisuutta oli osoittanut 159 koiraa. Loput olivat aggressiivisten koirien pentuesisaruksia ja vanhempia, mutta näidenkin joukossa oli koiria, jotka omistajiensa mukaan olivat osoittaneet aggressiivisuutta.

 

Aineisto koostui 108 uroksen jälkeläisistä. Eräältä urokselta oli aineistossa 14 jälkeläistä, mutta suurimmalla osalla uroksista aineistossa oli vain yksi jälkeläinen. Emiä aineiston koirilla oli yhteensä 125. Suurimmalla osalla emistä jälkeläisiä oli aineistossa yksi, mutta joukossa oli myös emä, jonka jälkeläisiä oli aineistossa kymmenen.

84 koiralla ei ollut sukua tiedossa, 241 koiralla taas oli tiedossa vähintään kolme sukupolvea.

 

 

Aggressioita mitattiin kolmella tavalla

 

Tutkimuskoirien omistajilta kysyttiin, oliko heidän koiransa aggressiivinen muille koirille ja oliko se aggressiivinen ihmisille. Koirien luonteet jaettiin kummassakin kysymyksessä kolmeen luokkaan: ei aggressiivinen (1), uhkaa (2), tai puree (3).

 

Haastattelun lisäksi kutakin omistajaa pyydettiin täyttämään koirastaan Hsun ja Serpellin kehittämä kyselylomake. Tämä tapahtui useiden omistajien kohdalla vasta vuosia haastattelun jälkeen. Kyselylomakkeessa oli 27 kohtaa, joissa arvioitiin koiran aggressiivisuutta jokapäiväisissä tilanteissa (Taulukko 1). Vastaukset koodattiin viiteen luokkaan: 0 = ei aggressiivisuuden merkkejä, 1-3 = kohtalaista aggressiivisuutta eli murisemista ja hampaiden näyttämistä, 4 = vahvaa aggressiota eli näykkimistä ja puremista.

 

Kolmas arviointi tehtiin lyhennetyn kyselylomakkeen avulla. Hsu ja Serpell tekivät aineistolleen faktorianalyysin, jossa kyselylomakkeen eri kohtia yhdistettiin samaa asiaa kuvaaviksi faktoreiksi, kuvaamaan vieraisiin kohdistuvaa aggressiota, omistajaan kohdistuvaa aggressiota, sekä vierasta koiraa kohtaan kohdistuvaa aggressiota. Lyhennetyssä kyselyssä kysymykset koskivat suoraan faktorien kuvaamia kolmea ominaisuutta. Vastaukset koodattiin samalla tavalla kuin pitkän kyselyn vastaukset.

 

 

Taulukko 1. Liinamon ym. (2007) tutkimuksessa arvioituja aggression mittoja

 

Aggression mitta

Pisteytys

 

 

Omistajien haastattelut

1 = ei aggressiivinen, 2 = uhkaa, 3 = puree

  Aggressio ihmisiä kohtaan

 

  Aggressio muita koiria kohtaan

 

 

 

Kyselylomake

0 = ei aggressiivinen, 1-3 = murisee, näyttää hampaita, 4 = näykkii, puree

  Omistaja komentaa koiraa

 

  Vieras aikuinen lähestyy kytkettyä koiraa

 

  Vieras lapsi lähestyy kytkettyä koiraa

 

  Vieras lähestyy autossa olevaa koiraa

 

  Perheenjäsen ottaa koiralta lelun

 

  Perheenjäsen harjaa koiraa

 

  Vieras lähestyy omistajaa kotona

 

  Vieras lähestyy omistajaa ulkona

 

  Perheenjäsen lähestyy koiraa sen syödessä

 

  Postinkantaja käy

 

  Perheenjäsen ottaa koiran ruuan pois

 

  Vieras kulkee talon ohi, koira pihalla

 

  Vieras yrittää koskea koiraa

 

  Pyöräilijä ohittaa talon, koira pihalla

 

  Vieras uroskoira lähestyy, koira kytkettynä

 

  Vieras narttukoira lähestyy, koira kytkettynä

 

  Perheenjäsen tuijottaa koiraa

 

  Vieras koira vierailee koiran kotona

 

  Kissa tulee pihalle

 

  Vieras ihminen tulee koiran kotiin

 

  Vieras koira haukkuu tai koittaa hyökätä koiran kimppuun

 

  Perheenjäsen astuu koiran yli

 

  Perheenjäsen ottaa koiralta sen varastamia tavaroita

 

  Aggressio perheen muita koiria kohtaan

 

  Tuttu koira lähestyy koiraa, joka lempipaikallaan

 

  Tuttu koira lähestyy syömässä olevaa koiraa

 

  Tuttu koira lähestyy koiraa, jolla hallussaan lempilelunsa

 

 

 

Lyhennetty kyselylomake

0 = ei aggressiivinen, 1-3 = murisee, näyttää hampaita, 4 = näykkii, puree

  Aggressio vieraita ihmisiä kohtaan

 

  Aggressio omistajia kohtaan

 

  Aggressio toisia koiria kohtaan

 

 

 

 

Laskentamalli riippui ominaisuudesta

 

Tutkimuksessa käytettiin REML-menetelmää ja eläinmallia; samoja käytetään esimerkiksi BLUP-indeksien laskennassa.

Omistajien haastatteluita analysoidessa laskentamallissa olivat mukana koiran sukupuoli ja ikä; koirien tulokset pystyttiin siis korjaamaan näiden tekijöiden suhteen niin, etteivät ne vaikuttaneet tuloksiin. Sukupuolitekijässä oli neljä luokkaa, koska kastroidut urokset oli eroteltu kastroimattomista ja sterilisoidut nartut sterilisoimattomista. Ikä oli luokiteltuna 11 luokkaan: 0,5-1 vuotiaat, 1-2 –vuotiaat, 2-3 –vuotiaat, ja niin edelleen, viimeisen luokan ollessa yli 10-vuotiaat. Muita kuin omistajien haastatteluista saatuja mittoja analysoidessa mallissa ei ollut korjaustekijöitä, koska tekijöillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta näihin mittoihin.

 

Korjaustekijöinä malleissa kokeiltiin myös esimerkiksi koiran alkuperää (löytöeläinkoti, kennel tai yksityinen) ja erilaisia koiran ja omistajan välisen suhteen kuvauksia (esimerkiksi osallistuminen tottelevaisuuskoulutukseen, omistajan tapa reagoida koiran epätoivottuun käyttäytymiseen). Suurimmalla osalla tekijöistä ei ollut vaikutusta periytymisasteiden laskentaan, joten ne jätettiin pois mallista. Tämä ei tarkoita, ettei näillä tekijöillä olisi osuutta koiran aggression ilmenemisessä, vaan pikemminkin kyse on aineiston pienuudesta ja siitä, ettei näiden tekijöiden merkitys tullut siksi esille.

 

 

Pieni aineisto rajoitti tulosten käyttökelpoisuutta

 

Suurin osa aggressiota esittävistä koirista sijoittui kohtalaisen aggression luokkaan, ja vain muutama tutkimuksen koira osoitti vahvaa aggressiota.

Kastroidut urokset olivat ihmisiä kohtaan selvästi aggressiivisempia ja muita koiria kohtaan hieman aggressiivisempia verrattuna narttuihin ja kastroimattomiin uroksiin. Tutkijoiden mukaan tämä johtunee siitä, että aggressiivinen uros usein kastroidaan, jotta siitä tulisi kastroinnin myötä rauhallisempi ja ystävällisempi. Jos aggressiivisuuden takia kastroidut urokset olisi poistettu aineistosta, olisi sukupuolen vaikutus aggression esiintymiseen voinut olla merkityksetön. Podberscekin ja Serpellin (1996) tutkimuksessa cockerspanieleilla näin kävikin.

 

Iällä oli sukupuolta suurempi vaikutus ihmisiä kohtaan osoitetussa aggressiossa. Aggressiivisimpia olivat nuorimmat, alle 2-vuotiaat koirat. Nelivuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokkien välillä ei enää näkynyt eroja ihmisaggressiivisuudessa. Aggressiivisuudessa toisia koiria kohtaan ei ikäluokkien välillä ollut selviä eroja.

Nuorimpien koirien suurempi aggressiivisuus voi johtua tavasta, jolla aineisto kerättiin. Aggressiivisten koirien aggressiivisuus alkoi yleensä ilmetä niiden lähestyessä sukukypsyys- ja aikuisikää eli 1,5 vuoden iässä. Ne otettiin tässä vaiheessa mukaan tutkimukseen, kun taas aggressiivista käytöstä osoittamattomat sukulaiset otettiin yleensä mukaan tutkimukseen myöhemmässä iässä. Nuorten koirien suurempaa aggressiivisuutta on kuitenkin todettu myös muissa tutkimuksissa, joissa ei varta vasten ole yritetty tutkia aikuistumisiän ohittaneiden koirien aggressioiden esiintymistä.

 

Periytymisaste kuvaa kuinka suuri osuus koirien välisistä eroista ominaisuudessa johtuu perintötekijöistä. Pienestä aineistosta johtuen kaikille aggressiivisuutta kuvaaville mitoille ei saatu luotettavia periytymisasteen arvioita. Keskivirheet olivat suuria, tai niitä ei saatu arvioitua ollenkaan.

Luotettavimmat periytymisasteen arviot olivat omistajan haastatteluihin perustuvilla mitoilla eli koirien aggressiivisuudella ihmisiä kohtaan (0,77, keskivirhe 0,09) sekä koirien aggressiivisuudella toisia koiria kohtaan (0,81, keskivirhe 0,09). Näitä ominaisuuksia pidettiin siksi myös varteenotettavimpina kandidaatteina geenitutkimukselle.

Kyseiset periytymisasteet ovat erittäin suuria. Useimpien monen geenin säätelemien ominaisuuksien periytymisasteet vaihtelevat välillä 0,20-0,40. Erittäin suuri periytymisaste voi olla merkki suurivaikutteisesta geenistä, jolloin periytyminen määräytyy suureksi osaksi kyseisen geenin perusteella, ja muilla geeneillä on ominaisuuteen vain pientä vaikutusta.

 

 

Omistajien haastattelu käyttökelpoisempi aggressioiden mitta kuin yksityiskohtainen kysely

 

Luotettaviin kvantitatiivisen genetiikan tutkimuksiin tarvitaan vähintään 500-1000 koiran aineisto. Tällöin myös pienemmän periytymisasteen ominaisuuksista saataisiin luotettavaa tietoa. Aineiston keräys tulisi myös tehdä mieluummin ”summamutikassa” eikä valikoiden vain aggressiivisia koiria sukulaisineen, jotta koko kannan tasosta saataisiin luotettavampi kuva.

Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että koirien aggressiotaipumusten mittaaminen omistajien haastattelujen perusteella tuo vahvan perinnöllisyyden selkeästi esiin jopa näin pienestä aineistosta. Menetelmä vaikuttaa siis käyttökelpoiselta, ja sitä voisi kenties soveltaa muillekin roduille.

 

Oli hieman yllättävää, että omistajien sanallinen arvio koirasta osoittautui tässä tutkimuksessa käyttökelpoisemmaksi mitaksi aggressiivisesta käytöksestä kuin arviointia varten kehitetty kyselylomake. Omistajia ei useinkaan pidetä tarpeeksi taitavina arvioimaan koiriensa luonnetta. Koiran aggressiivinen käytös on kuitenkin omistajalle hyvin silmiinpistävää, joten sitä on melko helppo arvioida jopa tutkimusta silmälläpitäen. Näin pienessä aineistossa yksinkertainen, kolmen vaihtoehdon luokittelutyyppinen kysymys toimi yksityiskohtaista kyselylomaketta paremmin, antaen enemmän käyttökelpoista informaatiota. Tutkijat totesivat kuitenkin, että kyselylomakkeella saatavien tietojen käyttökelpoisuutta olisi mielenkiintoista tutkia edelleen, jos saatavissa olisi suurempi ja informatiivisempi aineisto.

 

 

 

Lähteet

 

Hsu ja Serpell 2003. Development and validation of a questionnaire for measuring behaviour and temperament traits in pet dogs. J. Am. Vet. Med. Assoc. 223: 1293-1300.

 

Knol, Groenewoud-Jelsma ja Ubbink 1997. Fear-motivated aggression in Golden Retrievers: no correlation with inbreeding. Proceedings of the First International  Conference on Veterinary Behavioural Medicine, Birmingham, UK, s. 112.

 

Liinamo, van den Berg, Leegwater, ym. 2007. Genetic variation in aggression-related traits in Golden Retriever dogs. Appl. Anim. Behav. Sci. 104: 95-106.

 

Netto ja Planta 1997. Behavioural testing for aggression in the domestic dog. Appl. Anim. Behav. Sci. 52: 243-263.

 

Podberscek ja Serpell 1996. The English Cocker Spaniel: preliminary findings on aggressive behaviour. Appl. Anim. Behav. Sci. 47: 75-89.

 

van den Berg, Schilder ja Knol 2003. Behaviour genetics of canine aggression: behavioural phenotyping of Golden Retrievers by means of an aggression test. Behav. Genet. 33: 469-483.

 

van den Berg, Schilder, de Vries, ym. 2006. Phenotyping of aggressive behaviour in Golden Retriever dogs with a questionnaire. Behav. Genet. 36: 882-902.