Keisarileikkaukset yleisiä monissa koiraroduissa


Katariina Mäki 2010



Englantilaisen Animal Health Trustin helmikuussa julkaisemassa tutkimuksessa selvitettiin keisarileikkausten yleisyyttä eri koiraroduilla (Evans ja Adams 2010). Joillakin roduilla keisarileikkauksia ei tehty ollenkaan, toisilla niiden osuus ylitti 80 % kaikista penikoinneista.



Synnytysvaikeuksien todennäköisyys kasvaa pentujen kallonympäryksen kasvaessa


Koirien keisarileikkauksiin liittyviä tilastoja on vaikea löytää. Anekdoottisen tiedon perusteella nartut, joilla on lyhyt kuono ja suuri (brakykefaalinen) kallo, tarvitsevat muita narttuja useammin keisarileikkauksen - todennäköisesti siksi, että pentujen päät eivät mahdu ulos emän lantiosta. Tätä tukee bostoninterrieritutkimus, jossa synnytysvaikeuksien todennäköisyys oli sitä suurempi mitä suurempi kallonympärys pennuilla oli (Eneroth ym. 1999). Tutkimusaineistona oli 20 narttua ja niillä yhteensä 40 pentuetta. Suurelle osalle tällaisista jalostusnartuista tehdäänkin rutiininomainen keisarileikkaus, varmuuden vuoksi.


Uudessa Evansin ja Adamsin tekemässä selvityksessä rodut jaettiin kolmeen luokkaan niiden kallon muodon mukaan: mesokefaalinen (kallon kasvo-osa on saman pituinen kuin ontelo-osa, esimerkiksi labradorinnoutaja), brakykefaalinen (kallon kasvo-osa on lyhyempi kuin ontelo-osa, esimerkiksi bulldoggi) ja dolikokefaalinen (kallon kasvo-osa on pidempi kuin ontelo-osa, esimerkiksi greyhound). Selvityksessä käytettiin laajemman tutkimusprojektin yhteydessä kerättyä englantilaista aineistoa 170 koirarodun pentueista viimeisen kymmenen vuoden ajalta.



13141 narttua, 22005 pentuetta


Evansin ja Adamsin käyttämä aineisto oli kerätty kyselyillä, jotka oli lähetetty koiranomistajille rotukerhojen sihteerien kautta. Kyselyn mukana lähetettiin maksettu vastauskuori, ja kyselyyn pyydettiin vastauksia kaikista kunkin vastaajan omistuksessa olevista, kyseisenrotuisista koirista. Vastaukset sai antaa nimettömänä.


Kysely kehitettiin ja testattiin norfolkinterrierillä ja saksanpystykorvalla. Siinä oli kolme vastaajan kaikkien koirien terveyttä ja lisääntymistä käsittelevää osaa sekä yksi edesmenneitä koiria koskeva osa. Lisääntymiseen liittyvissä seitsemässä kysymyksessä kysyttiin vastaajan kaikkien viimeisen kymmenen vuoden aikana omistamien ja pennuttamien koirien lisääntymisominaisuuksista. Evans ja Adams käyttivät selvityksessään kyselyn kahta kohtaa: "Kuinka monta pentuetta nartuillanne on yhteensä ollut?" ja "Kuinka monta pentuetta syntyi keisarileikkauksen avulla?". Lisäksi omistajat raportoivat koirien synnytyksiin liittyvistä asioista omin sanoin.


Kyselyn vastausprosentti oli 24 %. Vastauksia kertyi 36006:ta koirasta, jotka kuuluivat 169 rotuun; saksanpaimenkoirien rotukerho ei osallistunut tutkimusprojektiin. Keisarileikkauksia koskevaan selvitykseen otettiin mukaan 151 rotua eli kaikki, joista oli tietoja vähintään kymmenestä pentueesta. Pentueiden lukumäärä vaihteli roduittain välillä 10-1415. Narttuja oli yhteensä 13141, ja ne olivat synnyttäneet yhteensä 22005 pentuetta.



Yleisimmät terveysongelmat liittyivät lisääntymiseen


Yleisimmät terveyskyselyssä raportoidut ongelmat liittyivät lisääntymiseen: yleisin ongelma oli kohtutulehdus, seuraavaksi yleisin valeraskaudet, ja kolmantena tulivat synnytysvaikeudet. Viidellä rodulla synnytysvaikeudet fyysisen esteen vuoksi olivat yleisempiä kuin polttoheikkous (Taulukko 1); yhdeksällä rodulla polttoheikkous oli yleisempää. Seitsemällä rodulla fyysinen este oli yhtä yleinen kuin polttoheikkous. Kyselylomake ja kaikkien rotujen tulosten yhteenveto on nähtävissä Kennel Clubin internetsivuilla osoitteessa http://www.thekennelclub.org.uk/item/549.



Taulukko 1. Fyysinen este ja polttoheikkous synnytysvaikeuksien syinä eri roduilla


Fyysinen este yleisempi kuin polttoheikkous

Polttoheikkous yleisempi kuin fyysinen este

Polttoheikkous ja fyysinen este yhtä yleisiä

Kingcharlesinspanieli

Norfolkinterrieri

Norwichinterrieri

Ranskanbulldoggi

Yorkshirenterrieri

Affenpinseri

Beagle

Bostoninterrieri

Bullmastiffi

Clumberinspanieli

Irlanninsusikoira Labradorinnoutaja

Skotlanninhirvikoira Skotlanninterrieri

Bernhardinkoira

Bordercollie

Bulldoggi

Bullterrieri

Chihuahua

Dandiedinmontinterrieri

Kiinanpalatsikoira



Seitsemässä rodussa ei raportoitu yhtään keisarileikkausta: silkkiterrieri, kiharakarvainennoutaja, pinseri, hamiltoninajokoira, irlanninterrieri, faaraokoira ja portugalinvesikoira (Taulukko 2). Eniten keisarileikkauksia oli bostoninterrierillä, bulldoggilla, ranskanbulldoggilla, mastiffilla, skotlanninterrierillä, kääpiöbullterrierillä, karkeakarvaisella saksanseisojalla, clumberinspanielilla, kiinanpalatsikoiralla ja dandiedinmontinterrierillä (Taulukko 3).


Rotumuunnosten välillä oli yllättäviä eroja. Esimerkiksi karkeakarvaisen saksanseisojan 23 pentueesta 47,8 % oli syntynyt keisarileikkauksella, lyhytkarvaisella saksanseisojalla 245 pentueessa vastaava osuus oli 10,2 %. Welsh corgi pembroken 199 pentueesta 35,7 % syntyi keisarileikkauksen avulla, welsh corgi cardiganin 64 pentueesta vain 21,9 %.



Synnytysvaikeuksia tutkittu myös USA:ssa, Kanadassa ja Ruotsissa


USA:ssa ja Kanadassa toteutettiin vuosina 1994-1997 laaja tutkimus koirille tehtävistä keisarileikkauksista. Hätäsektio oli yleisintä bulldoggilla, labradorinnoutajalla, bokserilla, corgilla ja chihuahualla (Moon ym. 1998). Suunnitellut keisarileikkaukset taas olivat yleisimpiä bulldoggilla, labradorinnoutajalla, mastiffilla, kultaisellanoutajalla ja yorkshirenterrierillä. Labradorinnoutaja ja kultainennoutaja olivat vuonna 1997 neljän suosituimman American Kennel Clubin rekisteröimän rodun joukossa, joten sektiolistalla olo johtui todennäköisesti rotujen suurilukuisuudesta; lukuja ei oltu suhteutettu rekisteröintimääriin. Koska bokseri ja mastiffi olivat yleisimpien hätäsektiorotujen joukossa, tutkijat päättelivät, että brakykefaaliset rodut ovat taipuvaisia synnytysvaikeuksiin.


Ruotsissa hieman alle 200.000:n eläinvakuutetun nartun aineistossa suurin riski synnytysvaikeuksiin oli skotlanninterrierillä, chihuahualla, pomeranianilla, mopsilla ja staffordshirenbullterrierillä, ja 63,8 %:ssa tapauksista synnytysvaikeus johti hätäsektioon (Bergström ym. 2006). Eniten synnytysvaikeuksia oli skotlanninterrierillä. Tutkimuksessa ei ollut mukana bostoninterrieriä, englanninbulldoggia ja ranskanbulldoggia, koska vakuutus ei korvaa näiden rotujen keisarileikkauksia leikkausten yleisyyden vuoksi.


Evansin ja Adamsin tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia kuin ruotsalaisen: skottiterrierillä oli ei-brakykefaalisista roduista kaikkein eniten keisarileikkauksia (60 %). Joillakin rodun yksilöillä on todettu litistynyt lantiokanava, joka lisää lantion ahtaudesta johtuvaa synnytysvaikeuksien riskiä ja hätäsektion tarvetta. Englantilaisen aineiston mukaan rodun ongelmana voi olla myös polttoheikkous.


Myös kissoilla synnytysvaikeudet ovat selkeässä yhteydessä kallon muotoon (Gunn-Moore ja Thrusfield 1995). Sekä brakykefaalisilla että dolikokefaalisilla kissaroduilla oli enemmän synnytysvaikeuksia kuin mesokefaalisilla; yleisimpiä synnytysvaikeudet olivat dolikokefaalisilla roduilla, kuten siamilaisilla. Koirilla tällaisesta ei ole näyttöä.



Luonnollisen lisääntymisen estyminen alentaa eläinten hyvinvointia monin tavoin


Ihmisillä keisarileikkausten yleisyys oli Englannissa vuosina 2006-2007 noin 24 % ja Yhdysvalloissa vuonna 2007 31,8 % kaikista synnytyksistä. Parhaat tulokset syntyvän lapsen ja synnyttävän äidin terveyden näkökulmasta antava keisarileikkausten osuus on nykytiedon valossa 5-10 %. Kun keisarileikkausten osuus kasvaa 15 prosentin yläpuolelle, alkaa haittoja olla enemmän kuin hyötyjä (Alathabe ja Belizán 2006). Suunnitelluista keisarileikkauksista ei alateitse tapahtuvaan synnytykseen verrattuna ole selvää terveydellistä hyötyä lapselle tai äidille; ne saattavat sen sijaan jopa lisätä terveysriskejä. Komplikaatioita suunnitelluissa sektioissa on kuitenkin raportoitu vähemmän verrattuna hätäsektioihin.


Koirien ja ihmisten anatomiassa, lisääntymisessä ja terveydenhuollossa on tietysti suuria eroja, mutta silti näistä tiedoista voidaan päätellä, että suunniteltu keisarileikkaus on synnytysvaikeuksiin taipuvaiselle nartulle parempi vaihtoehto kuin antaa synnytyksen alkaa luonnollisesti. Jos tällaisen nartun annetaan penikoida ilman seurantaa, synnytys voi johtaa hätäsektion tarpeeseen.


Todennäköisyys synnytysvaikeuksiin kasvaa, kun nartulla on ollut vaikeuksia edellisissä pentueissaan, kun pentujen isän koko on narttuun verrattuna suuri, ja kun nartun lähisuvussa on esiintynyt synnytysvaikeuksia. Toisaalta eläinten hyvinvoinnin kannalta pitäisi nykyistä tarkemmin miettiä, onko oikein astuttaa tällaista narttua ollenkaan, tai astuttaa sitä kyseisellä uroksella? Englannissa suunnitellaankin rekisteröintikieltoa pentueille, joiden emälle on aiemmin tehty kaksi keisarileikkausta.


Evansin ja Adamsin tutkimuksen perusteella keisarileikkaukset ovat useassa koirarodussa hyvin yleisiä. Viisi kymmenestä tutkimuksen yleisimmästä sektiorodusta oli brakykefaalisia; kolmella roduista (bostoninterrieri, bulldoggi, ranskanbulldoggi) keisarileikkausten osuus kaikista penikoinneista oli yli 80 %. Näiden rotujen rakennetta tulisikin muokata sellaiseksi, että se sallii normaalin lisääntymisen.



Lähteet


Alathabe ja Belizán 2006. Caesarean section: the paradox. The Lancet 38: 1472-1473.

Bergström ym. 2006. Incidence and breed predilection for dystocia and risk factors for cesarean section in a Swedish population of insured dogs. Vet. Surg. 35: 786-791.

Gunn-Moore ja Thrusfield 1995. Feline dystocia: prevalence, and association with cranial conformation and breed. Vet. Rec. 136: 350-353.

Eneroth ym. 1999. Radiographic pelvimetry for assessment of dystocia in bitches: a clinical study in two terrier breeds. J. Small. Anim. Pract. 40: 257-264.

Evans ja Adams 2010. Proportion of litters of purebred dogs born by caesarian section. J. Small Anim. Pract. 51: 113-118.

Moon ym. 1998. Perioperative management and mortality rates of dogs undergoing cesarean section in the United States and Canada. J. Am. Vet. Med. Assoc. 213: 365-369.




Taulukko 2. Kyselyssä raportoitujen keisarileikkauksella syntyneiden pentueiden lukumäärä ja osuus kaikista pentueista roduilla, joilla keisarileikkausten osuus oli alle 10 %.


Rotu



Lomakkei-den lkm



Koirien lkm



Pentueiden lkm

Keisarileikkaukset

Lkm

%

Australianpaimenkoira

8

26

56

1

1,8

Australianterrieri

4

13

22

1

4,5

Bedlingtoninterrieri

30

72

164

10

6,1

Bichon frisé

13

69

142

8

5,6

Chesapeakelahdennoutaja

15

49

103

7

6,8

Faaraokoira

5

8

10

0

0

Fieldspanieli

21

46

60

5

8,3

Gordoninsetteri

49

115

183

17

9,3

Hamiltoninajokoira

4

9

13

0

0

Havannankoira

4

11

22

2

9,1

Irlanninterrieri

7

18

28

0

0

Irlanninvesispanieli

24

49

73

4

5,5

Italianvinttikoira

19

45

71

7

9,9

Japaninpystykorva

7

17

35

1

2,9

Kaanaankoira

2

10

16

1

6,3

Kiharakarvainennoutaja

13

21

28

0

0

Kääpiöpinseri

12

24

42

2

4,8

Kääpiövillakoira

20

54

113

6

5,3

Lagotto romagnolo

3

5

12

1

8,3

Lancashire heeler

16

32

57

4

7

Löwchen

10

54

108

8

7,4

Partacollie

78

165

264

19

7,2

Pinseri

10

16

25

0

0

Portugalinvesikoira

1

6

11

0

0

Pyreneittenpaimenkoira

2

6

14

1

7,1

Rhodesiankoira

52

102

173

11

6,4

Saukkokoira

6

23

31

3

9,7

Sharpei

16

58

111

3

2,7

Shiba inu

7

19

27

2

7,4

Silkkiterrieri

3

7

11

0

0

Skyenterrieri

14

29

36

2

5,6

Vihikoira

11

34

42

4

9,5

Walesinspringerspanieli

61

127

205

17

8,3

Walesinterrieri

16

40

84

6

7,1

Weimarinseisoja

76

133

207

13

6,3



Taulukko 3. Kyselyssä raportoitujen keisarileikkauksella syntyneiden pentueiden lukumäärä ja osuus kaikista pentueista roduilla, joilla keisarileikkausten osuus oli vähintään 35 %.


Rotu



Lomakkei-den lkm



Koirien lkm



Pentueiden lkm

Keisarileikkaukset

Lkm

%

Alaskanmalamuutti

10

14

20

7

35

Basset hound

32

76

116

41

35,3

Bernhardinkoira

11

32

34

14

41,2

Bostoninterrieri

14

43

52

48

92,3

Bulldoggi/Englannin-bulldoggi

71

195

288

248

86,1

Bullmastiffi

29

61

82

29

35,4

Clumberinspanieli

17

44

62

28

45,2

Dandiedinmontinterrieri

20

43

70

29

41,4

Greyhound

13

29

37

14

37,8

Griffon bruxellois

23

53

82

32

39

Irlanninsusikoira

20

58

77

31

40,3

Karkeakarvainen saksanseisoja

11

19

23

11

47,8

Kiinanpalatsikoira

20

101

178

78

43,8

Kääpiöbullterrieri

12

27

42

22

52,4

Mastiffi

19

52

79

51

64,6

Napolinmastiffi

3

7

11

4

36,4

Norwichinterrieri

24

78

134

49

36,6

Ranskanbulldoggi

24

53

80

65

81,3

Sealyhaminterrieri

6

9

10

4

40

Skotlanninterrieri

26

99

164

98

59,8

Welsh corgi pembroke

33

130

199

71

35,7