Australiassa lainsäädäntöön liitettyjä jalostusohjeita


Katariina Mäki 2009



Victorian osavaltiossa Australiassa on laadittu viralliset menettelyohjeet koirien ja kissojen vastuulliseen jalostamiseen. Ohjeet kuuluvat säädökseen eläinrääkkäyksen ehkäisemisestä (Prevention of cruelty to animals Act), joka astui voimaan vuonna 1986, ja jonka tarkoituksena on suojella eläimiä, kannustaa niiden hellävaraiseen hoitoon sekä parantaa yleistä tietoisuutta eläinrääkkäysasioissa. Laissa on listattu joitakin yksinkertaisesti periytyviä ja näin ollen helposti jalostettavia sairauksia.


Monilla jalostusorganisaatioilla on jo aiemmin ollut perinnöllisten sairauksien kontrollointiohjelmia, mutta ihmisiä on joka lähtöön Australiassakin, ja myös vastuutonta tai tietämätöntä jalostusta tehdään edelleen. Menettelyohjeiden tarkoitus on laatia normit perinnöllisten vikojen ja niistä aiheutuvien sairauksien esiintymisen ja yleistymisen ehkäisemiseen. Näitä normeja on noudatettava, jos omistaa tai pitää hallussaan eläimiä, joita käytetään jalostukseen ja joilla on lakisäädökseen kuuluvassa listassa mainittuja sairauksia, tai jotka ovat geneettisesti näiden sairauksien kantajia. Tarkoituksena on myös valistaa eläinjalostajia siitä, miten perinnöllisten sairauksien kehittyminen eläinten jälkeläisillä voidaan estää tai minimoida.

Ohjeet on laadittu Victorian maatalousministeriön eläinten hyvinvoinnin osastolla, yhteistyössä eläinten hyvinvoinnin ja eläinlääkinnän sekä eläinten jalostuksen ja kaupallisen käytön asiantuntijoiden ja tärkeimpien sidosryhmien kanssa.


Perinnöllisten ongelmien lista elää koko ajan

Victorian maatalousministeriön hyväksymät jalostusorganisaatiot voivat vaikuttaa säädökseen sisältyvään perinnöllisten sairauksien listaan toimittamalla ministeriöön ehdotuksensa listan täydentämisestä tai muuttamisesta.

Listaan voidaan ottaa sairauksia, jotka ovat tunnettuja ja tieteellisesti tutkittuja, juuri tässä rotupopulaatiossa todettuja tai todennäköisesti siihen esimerkiksi ulkomailta tulevia perinnöllisiä sairauksia tai vikoja. Sairauksista on oltava tarpeeksi tutkittua tietoa oikeiden diagnoosien aikaansaamiseksi ja eläinten luokittelemiseksi jalostusta varten.

Ehdotuksessa tuodaan esiin sairauden vakavuus, periytymismuoto, kantajien ja sairaiden osuudet rodussa, rodussa samaan aikaan testattavien muiden sairauksien lukumäärä sekä pätevien ja toistettavissa olevien testausmenetelmien olemassaolo ja saatavuus. Sairauden toteamiseksi tulee olla olemassa luotettava ja kustannustehokas testausmenetelmä. Ehdotusten mukana toimitetaan lausunnot eläinlääketieteen ja genetiikan asiantuntijoilta sekä hakijaorganisaation jäseniltä.


Menettelyohjeiden noudattaja noudattaa myös lakia

Säädös eläinrääkkäyksen ehkäisemisestä määrittelee rikkomukseksi jalostuksen, jossa tahallisesti tai harkitsemattomasti tuotetaan eläimiä, joilla on laissa listattuja, sairauksia aiheuttavia perinnöllisiä vikoja. Säädös tulkitsee eläinrääkkäykseksi sellaisten eläinten jalostamisen, jotka kärsivät perinnöllisen sairauden takia. Henkilön, joka toimii nyt annettujen menettelyohjeiden mukaan, ei voida katsoa harkitsemattomasti tai tahallisesti jalostavan tällaisia eläimiä.

Menettelyohjeissa vaaditaan, että geneettisesti sairaita tai kantajaeläimiä ei myydä tai siirretä toisen henkilön haltuun ilman, että tätä ohjeistetaan eläimen geeniperimän ja mahdollisen sairauden merkityksestä. Kasvattajan tulee myös antaa uudelle omistajalle eläimen tunnistusmerkintään linkitetty eläinlääkärin todistus, josta eläimelle tehty diagnoosi ilmenee yksityiskohtaisesti.


Menettelyohjeet periytymismuodon mukaan

Jalostusohjelmissa, joissa sairaiden jälkeläisten syntyminen on vanhempien geeniperimä huomioon ottaen todennäköistä, tulee tarkkaan huomioida yhdistelmien seuraukset ja etiikka. Vain ministeriön kelpuuttamat, soveltuvat organisaatiot voivat hyväksyä tällaisia jalostusohjelmia kyseiselle eläinlajille. Kasvattajan tulee olla jalostusorganisaation jäsen, jotta hän voi osallistua jalostusohjelmaan. Jos kyseiset sairaudet voivat aiheuttaa jälkeläisille vakavia hyvinvointiongelmia, täytyy jalostusohjelmien olla erittäin hyvin perusteltuja. Syntyvät jälkeläiset tulee tutkituttaa eläinlääkärillä ja lopettaa, jos ne kärsivät. Tällaisia eläimiä ei saa käyttää jalostukseen.


Menettelyohjeissa perinnölliset sairaudet on ryhmitelty periytymismuodon mukaan:


1 Yhden geeniparin perusteella vallitsevasti periytyvät sairaudet, jotka tarvitsevat vain yhden viallisen geeniversion tullakseen esiin.

Tähän kategoriaan kuuluvat myös ominaisuudet, joiden periytymismuoto on osittaisdominanssi, sekä ominaisuudet, jotka näkyvät vain jommallakummalla sukupuolella. Koirilla säädöksen sisältämässä listauksessa ovat mukana esimerkiksi PRA ja HC niillä roduilla, joilla kyseinen periytymismuoto on tieteellisesti todistettu. Näiden sairauksien jalostuksessa tulee noudattaa taulukon 1 ohjeita.

Eläimiä, joille sairaus aiheuttaa kipua ja joiden elämää se rajoittaa, ei saa käyttää jalostukseen. Kantajia ei saa käyttää jalostukseen, jos jälkeläisille on odotettavissa kuolemaan johtavia vikoja tai sairauksia. Taulukossa 1 mainitut, hyväksyttyihin jalostusohjelmiin liittyvät poikkeukset koskevat vain tiettyjä tilanteita ja vaativat eläinlääkärintodistuksen koiran soveltuvuudesta jalostuskäyttöön.


2 Yhden geeniparin perusteella peittyvästi periytyvät sairaudet, jotka homotsygootissa tilassa johtavat vakaviin sairauksiin.

Koirilla listalla ovat esimerkiksi neuraalinen seroidilipofuskinoosi ja von Willebrandin sairaus tyyppi 3, joiden kohdalla on noudatettava taulukon 2 ohjeita.

Yhdistelmää, jonka vanhemmilla on tähän ryhmään kuuluva, jälkeläisille kipua aiheuttava ja normaalia elämää rajoittava perinnöllinen vika, ei saa tehdä hyväksyttyjen jalostusohjelmien ulkopuolella. Jalostusohjelmissakin yhdistelmiä saa tehdä vain, jos kyseinen jalostusorganisaatio uskoo sen olevan lyhyellä aikavälillä oikeutettua perimältään normaaleista eläimistä koostuvan jalostuseläinkannan aikaansaamiseksi.


3 Yhden geeniparin perusteella peittyvästi periytyvät sairaudet, joiden oireiden kehittymiseen voi mennä vuosia.

Kaikki jälkeläiset vaikuttavat aluksi terveiltä. Koirilla listalla ovat esimerkiksi HC sekä PRA-muodot prcd sekä rcd1, 2 ja 3. Jalostusohjeet ovat taulukossa 2.


4 Yhden geeniparin perusteella peittyvästi periytyvät sairaudet, joita aiheuttavat geenit sijaitsevat sukupuolikromosomeissa tai jotka eivät tule kaikilla homotsygooteilla yksilöillä esille.

Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi hemofilia A, X-kromosomaalinen PRA tyyppi 1 ja tyyppi 2 sekä silmien iiriksen värikalvoepämuodostumat eli goniodysgeneesi, joka on glaukooman riskitekijä. Näitä sairauksia ei ole listassa, mutta ne annetaan menettelyohjeissa esimerkkeinä. Tämän ryhmän sairauksille tulee jalostusohjelman suunnittelussa pyytää eläinlääkärin ja jalostusorganisaation apua.


5 Yhden geeniparin perusteella peittyvästi periytyvät sairaudet, joita lisäksi säätelevät muut, pienemmät geenivaikutukset.

Tämän ryhmän ominaisuuksissa homotsygoottien yksilöiden ilmiasut vaihtelevat lievästä vakavaan muotoon, riippuen siitä, mitkä ilmiasua säätelevät geenit yksilöllä on perimässään. Esimerkkeinä ovat CEA sekä von Willebrandin sairaus tyyppi 1 ja 2. Jalostusohjeet ovat taulukossa 2.


6 Polygeeniset sairaudet, joissa enemmän kuin yksi geenipari säätelee ominaisuutta ja joissa oireiden esiintuloon vaikuttaa myös ympäristö.

Monimutkaisesta periytymismuodosta johtuen sairauksien oireet ovat eri yksilöillä erilaisia. Esimerkkisairauksia ovat lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt. On epätodennäköistä, että näihin sairauksiin koskaan saadaan yksinkertaisia ja tehokkaita geenitestejä.

Koirat, joilla sairaus on vakava-asteinen, tulee poistaa jalostuksesta. Roduissa, joissa tällaiset sairaudet ovat yleisiä, on yleensä pystytetty seuranta- ja jalostusohjelmia. Luotettavien jälkeläistilastojen laatiminen ja seuraaminen auttavat vähentämään sairauksien yleisyyttä ja alentamaan niiden vakavuusastetta.


7 Tunnetut perinnölliset sairaudet, jotka aiheuttavat merkittäviä terveysriskejä pienelle määrälle perimältään sairaita eläimiä, mutta joissa ei ilmene aikaisia merkkejä tai oireita sairaudesta tai joihin ei ole käytettävissä geenitestiä. Esimerkiksi HC joillakin roduilla.

Jotkut näistä sairauksista ovat niin sanottuja ”rotukohtaisia ominaisuuksia”, ja niiden periytymiskaavan tunnistaminen voi olla vaikeaa. Sairaus ilmenee eläimellä usein vasta myöhäisessä iässä, eikä jokaisen tapauksen kohdalla voida aina sanoa, onko se perinnöllinen vai joidenkin muiden tekijöiden aiheuttama. Menettelyohjeiden mukaan yleinen tietoisuus rotukohtaisista ongelmista on pitkällä aikavälillä paras turva näitä sairauksia vastaan. Eläintä lemmikiksi ja harrastuskaveriksi sekä jalostukseen hankkivan tulee osata ottaa eläimen sairastumisriski huomioon.


Sairaiden jälkeläisten oltava eläinlääkärin tarkkailussa

Kaikissa periytymisryhmissä perimältään normaalin eläimen yhdistäminen toisen normaalin kanssa on sallittua, koska tällaisesta yhdistelmästä ei synny sairaita tai edes kantajajälkeläisiä. Yhdistelmät, joista voi syntyä perimältään sairaita jälkeläisiä, ovat menettelyohjeissa pääsääntöisesti kiellettyjä. Poikkeuksen saattaa sallia hyväksytty jalostusohjelma, jonka pyrkimyksenä on saada ohjelmaan tarpeeksi eläimiä, jotta perimältään normaalien jälkeläisten tuottaminen olisi tulevaisuudessa mahdollista.


Menettelyohjeissa vaaditaan, että vallitsevasti periytyvän sairauden yhdistelmistä normaali x kantaja ja kantaja x kantaja sekä peittyvästi periytyvän sairauden yhdistelmästä kantaja x kantaja syntyvät jälkeläiset on kaikki tutkittava tai testattava sairauden varalta. Peittyvästi periytyvän sairauden osalta myös yhdistelmästä normaali x kantaja syntyvät, jalostukseen käytettävät jälkeläiset on testattava. Kaikki sairaat yksilöt (vallitsevassa ominaisuudessa sekä sairaat että kantajat, peittyvästi periytyvässä sairaat) on pidettävä eläinlääkärin tarkkailussa tilansa suhteen, ja niitä on hoidettava eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Sairaat ja kantajat tulee myös kastroida tai sterilisoida, ellei niitä ole tarkoitus käyttää hyväksytyssä jalostusohjelmassa.


Jalostusohjelmat arvioidaan joka kolmas vuosi

Jalostusorganisaatioiden tulee joka kolmas vuosi arvioida hyväksymänsä jalostusohjelmat sekä niissä saavutettu edistyminen. Organisaatioiden tulee myös varmistaa, että niiden jäsenet ovat sitoutuneet menettelyohjeisiin.


Menettelyohjeissa neuvotaan, että jalostuspohjan ylläpito ei vaadi sairaiden yksilöiden käyttämistä jalostukseen silloin kun sairaiden osuus rodussa on hyvin pieni. Tällöin sairaiden jalostuskäyttö on kielletty. Kun sairaiden ja kantajien osuus on suuri, sairaiden yksilöiden lukumäärän vähentämiseen kuluu enemmän aikaa. Suuren osuuden karsiminen jalostuksesta nopeasti voi saada aikaan rodussa harvinaisten, peittyvästi periytyvien ongelmien yleistymisen.

Ohjeissa mainitaan myös, että mitä useampaa vikaa tai sairautta vähennetään kannasta samaan aikaan, sitä hitaampaa on edistyminen yhden vian suhteen. Jotkut yksilöt voivat olla vapaita yhdestä tai kahdesta ongelmasta, mutta sairastaa kolmatta, ehkä lievempää sairautta.



Taulukko 1. Eri jalostusyhdistelmiä koskevat ohjeet, kun sairaus periytyy vallitsevasti


Yhdistelmä

Jälkeläisten teoreettinen jakauma

Rajoitukset

normaali* x normaali

100 % normaaleja

Ei rajoituksia

normaali x kantaja*

50 % normaaleja

50 % kantajia (joilla on sairauden jonkinasteinen muoto)

Jälkeläiset testattava tai tutkittava sairauden suhteen


kantaja x kantaja

25 % normaaleja

50 % kantajia (joilla on sairauden jonkinasteinen muoto)

25 % sairaita (yleensä vakavasti)

- Vain hyväksytyssä jalostusohjelmassa

- Jälkeläiset testattava tai tutkittava sairauden suhteen

sairas* x normaali

100 % kantajia (joilla on sairauden jonkinasteinen muoto)

Vain hyväksytyssä jalostusohjelmassa

sairas x kantaja


ja




sairas x sairas

50 % kantajia

50 % sairaita

(kaikilla kantajilla ja sairailla sairauden jonkinasteinen tai vakava muoto)


100 % sairaita (yleensä vakavasti)

- Kielletty

- Yhdistelmän tarkoituksellinen tai harkitsematon tekeminen rikkoo lakia

*Normaali = homotsygootti (kaksi normaalia geeniä); kantaja = heterotsygootti (yksi viallinen ja yksi normaali geeni); sairas = homotsygootti (kaksi viallista geeniä)



Taulukko 2. Eri jalostusyhdistelmiä koskevat ohjeet, kun sairaus periytyy peittyvästi


Yhdistelmä

Jälkeläisten teoreettinen jakauma

Rajoitukset

normaali* x normaali

100 % normaaleja

Ei rajoituksia

normaali x kantaja*

50 % normaaleja

50 % kantajia (ilmiasultaan terveitä)

Jälkeläiset, joita suunnitellaan käytettäväksi jalostukseen, on testattava tai tutkittava sairauden suhteen

kantaja x kantaja

25 % normaaleja

50 % kantajia

25 % sairaita

- Vain hyväksytyssä jalostusohjelmassa

- Jälkeläiset testattava tai tutkittava sairauden suhteen

sairas* x normaali

100 % kantajia

Vain hyväksytyssä jalostusohjelmassa

sairas x kantaja


ja


sairas x sairas

50 % kantajia

50 % sairaita



100 % sairaita

- Kielletty**

- Yhdistelmän tarkoituksellinen tai harkitsematon tekeminen rikkoo lakia

*Ks. Taulukko 1

**Periytymisryhmissä 3 ja 5 voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tehdä sairas x kantaja –yhdistelmä, jos se tapahtuu hyväksytyssä jalostusohjelmassa


Lähde

Code of practice for the responsible breeding of animals with heritable defects that cause disease. www.dpi.vic.gov.au/animalwelfare