Suomenajokoiran perinnöllinen monimuotoisuus vähenee koko ajan

 

Katariina Mäki

4.12.07

 

 

 

Suomenajokoirakanta on suljettu populaatio, eli siihen ei tule geeniainesta ulkopuolelta. Pienessä, suljetussa populaatiossa on uhkana perinnöllisen monimuotoisuuden väheneminen ja sitä kautta koirien elinvoiman ja vastustuskyvyn sekä hedelmällisyyden aleneminen. Rodun geenistön köyhtyminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Myös jalostus on mahdollista vain, kun koirien välillä on perinnöllisiä eroja.

Suurilukuinenkin koirarotu voi olla geneettisesti pieni, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen. Suomenajokoirista löytyy yksilöitä ja sukuja, joiden jälkeläismäärä ensimmäisessä ja varsinkin myöhemmissä polvissa on huima.

 

 

Suomenajokoiran tehollinen koko on sata

 

Suljetussa kannassa koirat sukulaistuvat sukupolvi toisensa jälkeen, mikä tekee sukusiitoksen välttämisen vaikeaksi. Siksi suljetun kannan sukusiitosaste nousee koko ajan. Mitä nopeampaa sukusiitosasteen kasvu on, sitä nopeampaa on myös geneettinen köyhtyminen.

 

Tehollisen populaatiokoon avulla voidaan ennustaa ja arvioida perinnöllisen monimuotoisuuden säilymistä. Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko on, sitä nopeammin rodusta häviää erilaisia geeniversioita. Tehollinen koko on suorassa yhteydessä sukusiitosasteen kasvunopeuteen: mitä pienempi tehollinen koko, sitä nopeammin rodun keskinäinen sukulaisuus lisääntyy ja sukusiitosaste kasvaa.

 

Tehollinen populaatiokoko voidaan arvioida paitsi rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeudesta, myös jalostuskoirien lukumääristä. Muun muassa Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, Koiranet, käyttää jälkimmäistä tapaa. Tämä antaa kuitenkin tehollisesta koosta yliarvion, koska käytettävä laskentakaava olettaa, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Sukusiitokseen perustuvalla kaavalla saadaan totuudenmukaisempia tuloksia.

 

Suomenajokoiran keskimääräinen sukusiitosaste on kasvanut 1950-luvulta lähtien tasaisesti, ollen nykyisin noin 6 % (kuva 1). Sukusiitosaste on kasvanut 0,5 prosenttiyksikköä sukupolvessa, mikä tekee teholliseksi kooksi 100. Koiranetin mukaan suomenajokoiran keskimääräinen sukusiitosaste on noin 4 %, ja viimeisimmän sukupolven, 2003-2007 rekisteröidyt koirat, tehollinen koko on 2861. Koiranetin arvio tehollisesta koosta on siis melkein 30-kertainen yliarvio. Sukusiitosasteiden laskentaan otetaan Koiranetissä mukaan vain 3-8 sukupolvea, joten ne taas ovat aliarvioita todelliseen tilanteeseen nähden.

 

Sukusiitosasteen kasvunopeuden perusteella suomenajokoiran perinnöllinen monimuotoisuus on viimeisen 50 vuoden eli kymmenen sukupolven aikana vähentynyt noin viisi prosenttiyksikköä. Jos tehollinen koko seuraavissa sukupolvissa on edelleen 100, jatkaa monimuotoisuus vähenemistään samaa tahtia myös seuraavien sukupolvien aikana. Jos tehollinen koko pienenee, monimuotoisuus vähenee nykyistä nopeammin, ja jos tehollinen koko kasvaa, monimuotoisuuden väheneminen hidastuu.

 

Sukusiitosaste ei missään nimessä saa kasvaa vastaisuudessakaan enempää kuin 0,1 prosenttiyksikköä vuodessa (esimerkiksi 6,0 % -> 6,1 %), jotta tehollinen koko ei laske alle 100 koiran. Tehollista kokoa olisi sen sijaan kasvatettava, jotta päästäisiin ”turvallisemmille vesille”.

 

 

 

Kuva 1. Suomenajokoiran keskimääräinen sukusiitosaste vuosina 1950-2007 kaikkien rekisteröintien ja Koiranetin laskennan mukaan.

 

 

 

Jalostusurosten käyttö on liian suppeaa

 

Sadan eläimen tehollinen koko vastaa tilannetta, jossa on tarkkaan käytettävä kaikki kynnelle kykenevät koirat jalostukseen, ja jossa yhdellekään koiralle ei tule sallia paljon suurempaa jälkeläismäärää kuin toisille. Millaisia jälkeläismääriä jalostuskoirilla sitten on ollut viimeisen kolmen sukupolven aikana?

 

Suomenajokoiran sukupolvenväli on noin viisi vuotta, joten kolmena viimeisimpänä sukupolvena voidaan pitää vuosina 2003-2007, 1998-2002 ja 1993-1997 syntyneitä ja rekisteröityjä koiria.

 

Vuosina 1993-1997 rekisteröitiin näistä kolmesta sukupolvesta eniten suomenajokoiria, 19.024 koiraa. Isiä näillä oli yhteensä 1530. Joka neljännen koiran isä löytyi 34 eniten käytetyn uroksen joukosta. Eniten käytetyt 24 urosta olivat isänä joka viidennelle koiralle. Joka kymmenennellä koiralla oli isänä jokin yhdeksän eniten käytetyn uroksen joukosta. Käytetyimmillä uroksilla oli tämän ajanjakson aikana ja sen ulkopuolella 92-640 ensimmäisen polven jälkeläistä (Taulukko 1).

Sukupolven 1998-2002 aikana rekisteröitiin 14.791 suomenajokoiraa, joilla oli yhteensä 1174 eri isää. Joka neljännen koiran isä löytyi 22 käytetyimmän uroksen joukosta, joka viidennen 15 käytetyimmän joukosta ja joka kymmenennen kuuden käytetyimmän joukosta. Käytetyimpien urosten ensimmäisen polven jälkeläisten lukumäärä oli uroksesta riippuen 106-640.

Viimeisin sukupolvi, vuosina 2003-2007 rekisteröidyt koirat, koostui 10.938 suomenajokoirasta. Tiedot on kerätty 28.11.2007 mennessä rekisteröidyistä koirista. Uroksia oli käytetty yhteensä 778. Neljännes pennuista oli saatu aikaan 22 uroksen voimin, viidennes 15 uroksen voimin ja kymmenes vain kuuden uroksen voimin. Jälkeläisiä eniten käytetyillä isillä oli 72-268.

 

Näiden kolmen sukupolven aikana jälkeläisiä saaneita uroksia oli siis 778, 1174 ja 1530. Joukossa on 443 urosta, joita on käytetty useamman kuin yhden sukupolven aikana. Koko 15 vuoden ajanjaksolla joka neljännen rekisteröidyn suomenajokoiran isä löytyi 61 käytetyimmän uroksen joukosta. Neljäsosa pennuista oli siis saatu aikaan 61 uroksen voimin. Viidesosa pennuista oli 42 uroksen jälkeläisiä ja kymmenesosa 15 uroksen jälkeläisiä.

 

Jos jalostusurosten jälkeläismäärät olisivat olleet tasaisia, olisi jokainen vuosina 2003-2007 jalostukseen käytetty uros saanut 14 jälkeläistä (Taulukko 1, Rekist./Jal.urosten lkm). Vuosina 1998-2002 käytetyt urokset olisivat saaneet kukin 13 jälkeläistä ja vuosina 1993-1997 käytetyt 12 jälkeläistä. Kun jalostusurosten lukumäärä suhteutetaan tällä tavoin rekisteröintimääriin, nähdään, että urosten jalostuskäyttö oli monipuolisinta vuosina 1993-1997, vaikkeivät vuodet 1998-2002 tästä paljoa eronneetkaan. Viimeisimmän sukupolven aikana urosten jalostuskäyttö on ollut aiempaa yksipuolisempaa.

 

 

Taulukko 1. Suomenajokoiraurosten jalostuskäyttö 1993-2007 (tilanne 28.11.2007).

 

Sukupolvi

 

2003-2007

1998-2002

1993-1997

 

Koko aika

1993-2007

Rekisteröinnit

10938

14791

19024

44753

Jalostusurosten lkm

778

1174

1530

3039

Rekist./Jal.urosten lkm

14,1

12,6

12,4

14,7

25 % jälkeläisistä, isien lkm

22 (pentumäärä 72-268)

22 (pentumäärä 106-640)

34 (pentumäärä 92-640)

61 (pentumäärä 106-640)

20 % jälkeläisistä,

isien lkm

15 (pentumäärä 89-268)

15 (pentumäärä 141-640)

24 (pentumäärä 107-640)

42 (pentumäärä 136-640)

10 % jälkeläisistä,

isien lkm

6 (pentumäärä 174-268)

6 (pentumäärä 219-640)

9 (pentumäärä 163-640)

15 (pentumäärä 219-640)

 

 

 

Käytetyimmät urokset sukulaisia keskenään

 

Eniten käytettyjen urosten joukossa on myös useita, jotka ovat läheistä sukua keskenään. Tämä lisää kannan kapeutta ja urosten ylikäytön haitallisuutta.

Jo nopea vilkaisu sukutauluihin paljastaa, että esimerkiksi Pokun lapsenlapsia on vuosien 1993-2007 15 käytetyimmän uroksen joukossa 5, löytyypä sieltä yksi ensimmäisen polven jälkeläinenkin. Jetro on joukossa itse sekä yhden uroksen isänä, samoin Hovipolun Sakke. Hovipolun Saken isänisä Rymy taas on myös Jetron emänisä. Mukana ovat myös Ajohalun Revin poika ja pojanpoika sekä kaksi Muurivuoren Hilan jälkeläistä. Pirttirinteen Asser esiintyy lähipolvissa ainakin kolmasosalla 15 käytetyimmästä uroksesta. Suurensuuret jälkeläismäärät aiempina vuosina omaava Kasken Hai taas on Pirttirinteen Asserin isä ja esiintyy myös yhden uroksen emänisänä.

Toisen polven jälkeläisiä on Jetrolla 1294, Hovipolun Sakella 1221 ja Muurivuoren Urjalla 991. Muilla vuosien 1993-2007 käytetyimmillä uroksilla toisen polven jälkeläisten lukumäärä on 79-740. Kun toisen polven jälkeläisiä alkaa olla yli 300, ollaan liian suurissa luvuissa.

 

 

Vuosien 2000-2007 käytetyimmillä uroksilla vain vähän jälkeläisnäyttöä

 

Vuosien 2000-2007 kymmenellä käytetyimmällä uroksella oli kullakin kaikkiaan 174-268 jälkeläistä. Näistä koepalkittuja oli 2-43 eli 1,1-17,7 prosenttia kunkin uroksen jälkeläisistä (Taulukko 2). Jotkut näistä uroksista ovat vielä nuoria ja ehtivät pahimmassa tapauksessa tuplata jälkeläismääränsä.

 

 

Taulukko 2. Käytetyimmät suomenajokoiraurokset vuosina 2000 -2007 sekä urosten jälkeläisten koekäyntimäärät

Uros

Pentueita

Jälkeläisiä

Koepalkittuja jälkeläisiä

Koepalkittuja, % jälkeläisistä

Käskevän Eetu

42

268

39

14,6

Syysaamun Saki

42

229

30

13,1

Pokon Mika

33

214

2

0,9

Muurivuoren Sahti

38

248

43

17,3

Reppana

33

198

35

17,7

Pekkas Lono

33

193

28

14,5

Sakpai Aku

29

194

4

2,1

Pirttirinteen Uri

36

182

6

3,3

Passipolun Vilu

33

180

28

15,6

Mulonsalon Anttu

27

174

2

1,1

 

 

 

Koirien monipuolisempi jalostuskäyttö leventäisi jalostuspohjaa

 

Liian harvojen koirien ja sukujen jalostuskäyttö nostaa nopeasti rodun yksilöiden keskinäistä sukulaisuutta ja koko rodun keskimääräistä sukusiitosastetta. Suomenajokoiran kohdalla ei kannata tuudittautua yleisesti käytetyn jälkeläisrajoituksen alittumisen tuomaan turvallisuudentunteeseen. Monessa rodussa yhdelle koiralle sallitaan sen elinikänä jälkeläisiä korkeintaan 10 % kahden viimeisimmän vuoden tai 5 % neljän viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumäärästä. Tämäkin rajoitus sallii melkoisen epätasaisen käytön, kun yhdessä sukupolvessa saattaa sen mukaan olla vain 20 isäurosta. Jos nämä ovat vielä keskenään lähisukulaisia, voi rotu olla rajoituksesta huolimatta yksipuolistumassa kovaa vauhtia.

Tehollinen koko ei koskaan voi olla suurempi kuin neljä kertaa jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä, joten yllä olevassa rajoituksessa pelataan ehkä vain 80 eläimen tehollisessa kannassa, kun turvallisempi tehollinen koko olisi 100-200.

Suomenajokoira on myös sen verran suurilukuinen rotu, että kyseisen rajoituksen antamat ”sallitut” pentumäärät ovat järjettömän suuria. Yksikään koira ei todellisuudessa ole niin ylivertainen, että sen geenejä – hyviä ja siinä samalla huonoja – kannattaisi levittää koko rotuun.

Urosta valitessa pitäisi ottaa huomioon uroksen ja sen suvun aikaisempi jalostuskäyttö, jotta jalostuspohja ei kapene liikaa. Taulukoissa 3-7 esiintyvät vuosien 2007, 2006, 2005, 2004 ja 2003 kymmenen käytetyintä urosta. Rodun perinnöllistä monimuotoisuutta vaaliva kasvattaja välttää näiden urosten käyttöä.

 

Suomenajokoiran perinnöllistä monimuotoisuutta on syytä vaalia. Koirien elinvoima ja vastustuskyky erilaisia taudinaiheuttajia vastaan tulee turvata riittävän laajalla jalostuspohjalla.

Uroksia ja narttuja tulee käyttää mahdollisimman tasaisesti siitokseen. Siitosurosten ja -narttujen osuutta kannasta pitäisi nostaa, ja eri sukulinjoja tulisi käyttää tasaisesti. Tämä kasvattaisi tehollista kokoa ja hidastaisi sitä kautta sukusiitoksen kasvunopeutta ja erilaisten geeniversioiden häviämistä rodusta. Sukusiitosaste nousee suljetussa kannassa aina, sitä ei voi estää. Mutta jos se nousee tarpeeksi hitaasti, ei monimuotoisuutta menetetä niin ratkaisevan paljon.

 

 

Taulukko 3. Vuoden 2007 käytetyimmät urokset

Uros

Pentueita

Pentuja

Osuus vuoden rekisteröinneistä

Pokon Mika

15

94

5,2 %

Ajotaiturin Jehu

13

77

4,2 %

Mulonsalon Anttu

11

74

4,1 %

Riitasoinnun Jare

9

57

3,1 %

Naulakorven Asko

9

55

3,0 %

Sakpai Aku

7

45

2,5 %

Pirttirinteen Uri

8

41

2,3 %

Mulonsalon Konsta

6

40

2,2 %

Pirttirinteen Jysky

5

38

2,1 %

Kuturan Hannes

6

34

1,9 %

 

Taulukko 4. Vuoden 2006 käytetyimmät urokset

Uros

Pentueita

Pentuja

Osuus vuoden rekisteröinneistä

Pokon Mika

16

109

5,2 %

Mulonsalon Anttu

16

100

4,7 %

Sakpai Aku

10

76

3,6 %

Mulonsalon Konsta

10

63

3,0 %

Pirttirinteen Uri

11

51

2,4 %

Riitasoinnun Jare

9

49

2,3 %

Kuturan Huki

6

45

2,1 %

Tiltan-Tallin Onni

6

38

1,8 %

Puskajussin Keno

8

37

1,8 %

Vipulan Vihtori

6

33

1,6 %

 

Taulukko 5. Vuoden 2005 käytetyimmät urokset

Uros

Pentueita

Pentuja

Osuus vuoden rekisteröinneistä

Pirttirinteen Uri

15

80

3,8 %

Sakpai Aku

12

71

3,4 %

Passipolun Vilu

11

56

2,7 %

Hautakorven Julli

7

46

2,2 %

Pomo

7

46

2,2 %

Pikipuron Rokki

6

37

1,8 %

Kalparon Jehu

6

35

1,7 %

Ajoketun Kisälli

5

35

1,7 %

Kanuunan Hitsi

5

32

1,5 %

Korpihaan Masi

5

29

1,4 %

Taulukko 6. Vuoden 2004 käytetyimmät urokset

Uros

Pentueita

Pentuja

Osuus vuoden rekisteröinneistä

Käskevän Eetu

13

95

3,9 %

Pihkaniityn Jerry

8

57

2,4 %

Pomo

7

53

2,2 %

Syysaamun Saki

7

46

1,9 %

Reppana

7

46

1,9 %

Ajotaiturin Humu

6

44

1,8 %

Viljo

11

43

1,8 %

Pekkas Lono

7

42

1,7 %

Raimolan Pito

5

42

1,7 %

Muurivuoren Sahti

7

39

1,6 %

 

Taulukko 7. Vuoden 2003 käytetyimmät urokset

Uros

Pentueita

Pentuja

Osuus vuoden rekisteröinneistä

Syysaamun Saki

18

107

4,8 %

Käskevän Eetu

10

54

2,4 %

Ajotaiturin Reko

8

52

2,3 %

Vertalan Topi

6

38

1,7 %

Puistorinteen Santtu

5

36

1,6 %

Reppana

6

35

1,6 %

Passipolun Vilu

6

34

1,5 %

Pekkas Lono

6

33

1,5 %

Mäksin Mooses

5

30

1,3 %

Vallu

4

28

1,3 %