Koiranet ja rodun jalostuspohjan arvioiminen

 

Katariina Mäki

 

 

Moni koiraharrastaja laskee nykyisin erilaisia oman koirarotunsa tilaa kuvaavia lukuja, ja Kennelliittokin edellyttää rotujen tilanteen analysoimista uusissa rotukohtaisissa jalostuksen tavoiteohjelmissa. Tavoiteohjelman populaatiorakennetta koskevassa osiossa arvioidaan rodun jalostuspohjan laajuutta ja sitä kautta perinnöllistä monimuotoisuutta. Tätä kuvaa tehollinen populaation eli kannan koko. Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, Koiranet, tarjoaa hyviä mahdollisuuksia rodun tehollisen koon arviointiin.

 

 

Monta tapaa arvioida tehollista kokoa

 

Tehollinen koko (Ne) on aina pienempi kuin kannan kaikkien eläinten lukumäärä ja yleensä myös pienempi kuin jalostuskoirien lukumäärä. Mitä pienempi tehollinen koko on, sitä nopeammin rodusta häviää erilaisia geeniversioita. Turvallinen tehollinen koko on vähintään 100-200, joidenkin lähteiden mukaan jopa 500.

 

Kannan tehollista kokoa voidaan arvioida monella tavalla. Todenmukaisin arvio saadaan sukusiitoksen kasvunopeuteen perustuvasta laskentakaavasta, mutta sen käyttö ei ole läheskään aina mahdollista. Jos aineiston sukupuut eivät ole tarpeeksi täydellisiä näyttääkseen rodulle nousevaa sukusiitosastetta, on tehollista kokoa arvioitava jalostuseläinten luku- ja jälkeläismäärien sekä jalostuskoirien keskinäisen sukulaisuuden perusteella.

 

 

Jalostuskoirien lukumäärään perustuva laskukaava

 

Koiranetissä tehollista kannan kokoa arvioidaan suuntaa-antavalla laskukaavalla

 

Ne = 4 * U * N / (U + N)

 

missä U = jalostukseen käytettyjen urosten ja N = jalostukseen käytettyjen narttujen lukumäärä sukupolvea kohden. Tämä, kuten muutkin jalostuskoirien lukumäärään perustuvat kaavat, antaa tehollisesta koosta moninkertaisia yliarvioita, koska siinä oletetaan, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua, ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät.

 

Laskukaavat on kehitetty käytettäväksi sukupolvikohtaisesti. Koiranetissä tehollinen koko on ilmoitettu vuotta kohden, mutta sinne on tulossa myös sukupolvikohtainen eli neljän vuoden jaksoja kuvaava luku. Vuosittaisista luvuista nähdään nopeammin suuntaus, millaiseksi tehollinen koko on muuttumassa: kasvaako se vai pieneneekö.

 

Sukupolvittain laskiessa tarvitaan tieto jalostukseen käytettyjen koirien lukumäärästä sukupolvea kohden, mikä ei selviä laskemalla yhteen jalostuskoirien vuosittaiset lukumäärät. Peräkkäisinä vuosina on ollut käytössä samoja koiria, jotka tulevat näin laskettua virheellisesti mukaan useaan kertaan.

 

Otetaan esimerkkiroduksi vaikkapa labradorinnoutaja ja määritetään sukupolviksi vuodet 1992-1995, 1996-1999, 2000-2003 ja 2004-2007 (Taulukko 1). Useimmilla käyttöroduilla sukupolviväli on viisi vuotta, kun taas muilla roduilla se on neljä tai joillain jopa kolme vuotta. Sukupolvien välinen aika on se ikä, jossa rodun koirat keskimäärin saavat jälkeläisiä. Koiranet ilmoittaa sukupolvien välisen ajan keskimääräisenä jalostuskäytön ikänä rotukohtaisia jalostustilastoja ja niiden vuosiyhteenvetoja katsottaessa.

 

Jalostuskoirien lukumäärä tiettyä sukupolvea kohden saadaan Koiranetistä valitsemalla rodun jalostustilastot -> jalostusurokset (tai –nartut) -> syntymä- tai rekisteröintivuosi (esimerkiksi 1992-1995) ja ryhmittely uros tai narttu. Tuloksena on listaus tuona aikana syntyneiden tai rekisteröityjen koirien isistä tai emistä.

 

 

Taulukko 1. Labradorinnoutajan suomalaisiin rekisteröinteihin liittyviä tietoja neljän viimeisimmän sukupolven ajalta

 

Vuosi

Rekisteröinnit

Isät

Isät suku-polvittain

Emät

Emät suku-polvittain

1992

1830

111

267

284

728

1993

2016

134

321

1994

1488

101

226

1995

1254

97

193

1996

1041

98

211

170

451

1997

881

80

144

1998

913

79

141

1999

997

83

143

2000

1048

80

223

157

471

2001

1070

88

162

2002

1078

95

167

2003

1267

95

196

2004

1298

96

303

195

646

2005

1379

116

211

2006

1576

129

235

2007

1563

133

234

 

 

Sukupolven 2004-2007 aikana syntyneillä labradoripennuilla oli yhteensä 303 isää ja 646 emää. Tehollinen koko tuolle ajalle olisi tämän perusteella 4*303*646 / (303+646) = 825.

 

Kuinka suuri tehollinen koko sitten olisi voinut olla? Jos kaksoisastutusten mahdollisuutta ei oteta huomioon, jokaisella pentueella voi olla korkeintaan kaksi vanhempaa. Esimerkiksi vuosina 2004-2007 syntyi 889 pentuetta. Jos jokaisella näistä olisi ollut eri vanhemmat, eli jokainen jalostuskoira olisi tehnyt vain yhden pentueen, olisi tehollinen koko ollut 2*889 = 1778. Vertaamalla toteutunutta tehollista kokoa suurimpaan mahdolliseen, voidaan tarkastella mikä osuus maksimista on hyödynnetty (Taulukko 2).

 

Suomenajokoiralle jalostuskoirien lukumäärään perustuva kaava antaa teholliseksi kooksi noin 1500. Sukusiitosasteen kasvunopeuden perusteella tehollinen koko on kuitenkin 100. Labradorinnoutajan englantilaisen kannan teholliseksi kooksi on juuri raportoitu 114 (Calboli ym. 2008, Genetics 179: 593-601), ja Suomen tehollinen kanta on varmasti tätä pienempi. Todellisen tilanteen selvittämiseksi jalostuspohjaa onkin syytä tarkastella myös muilla tavoilla. Esimerkiksi isien ja emien lukumäärän suhde, jalostukseen käytettyjen koirien osuus koko kannasta, jalostuskoirien ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärä suhteutettuna koko rodun rekisteröintimääriin sekä jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus tuovat arvokasta tietoa rodun tilasta.

 

 

Taulukko 2. Labradorinnoutajan tehollinen koko, vertailun vuoksi sekä vuosittain että sukupolvittain, sekä tehollisen koon osuus maksimista

 

Rek.vuosi

Tehollinen koko*

Tehollinen koko suku-polvittain*

Pentueiden lkm

Tehollisen koon osuus maksimista

1992

319

781

1039

781/1039*2 = 0,38 =

38 %

1993

378

1994

279

1995

258

1996

249

575

606

575/606*2 = 0,47 =

47 %

1997

206

1998

203

1999

210

2000

212

605

687

605/687*2 = 0,44 =

44 %

2001

228

2002

242

2003

256

2004

257

825

889

825/889*2 = 0,46 =

46 %

2005

299

2006

333

2007

339

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*Yliarvio, koska jalostuskoirien välisiä sukulaisuuksia ja epätasaisia jälkeläismääriä ei pystytä ottamaan huomioon laskukaavassa 4*U*N/(U+N)

 

 

Isien ja emien lukumäärän suhde

 

Jalostusurosten narttuja pienempi lukumäärä asettaa teholliselle kannan koolle rajat: tehollinen koko ei koskaan voi olla suurempi kuin jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä kerrottuna neljällä. Vaikka uroksia olisi 20 ja narttuja 1000, olisi tehollinen koko vain 4*20*1000 / (20+1000) = 78. Mitä yhteneväisempiä urosten ja narttujen lukumäärät ovat, sitä lähempänä tehollinen koko on varsinaista jalostuskoirien lukumäärää.

 

Isien ja emien lukumäärän suhde, eli isien lukumäärä jaettuna emien lukumäärällä, on Koiranetin antamien tietojen avulla helposti laskettava luku, joka kuvaa kuinka lähellä urosten lukumäärä on narttujen lukumäärää. Kun suhde on yksi, uroksia käytetään yhtä paljon kuin narttuja, ja perinnöllistä vaihtelua säilyy tehokkaimmin.

 

Labradoreilla isät/emät -suhde oli sukupolven 1992-1995 aikana 0,37, minkä jälkeen se on kasvanut 0,47:ään (Taulukko 3). Sama luku oli suomenajokoiralla vuosina 1992-1995 0,56 ja vuosina 2004-2007 0,51. Esimerkiksi cavalier kingcharlesinspanielilla vastaavat luvut olivat 0,30 ja 0,30. Ilahduttavina esimerkkeinä lähellä yhtä olevista luvuista ovat hovawart (0,80 ja 0,90) ja siperianhusky (0,82 ja 0,74).

 

 

Taulukko 3. Labradorinnoutajien isien ja emien lukumäärän suhde (luku tulossa Koiranetiin)

 

Rek.vuosi

Isät/Emät –suhde

1992-1995

267/728 = 0,37

1996-1999

211/451 = 0,47

2000-2003

223/471 = 0,47

2004-2007

303/646 = 0,47

 

 

Jalostukseen käytettyjen koirien osuus kannasta

 

Mitä pienempää osuutta rodun koirista käytetään jalostukseen, sitä pienempi on myös kannan tehollinen koko.

 

Oletetaan, että koira on tehnyt jo ainakin ensimmäisen pentueensa 7-8 vuoden ikään mennessä. Tässä iässä koirista nähdään, mitkä ovat olleet jalostuskäytössä ja mitkä eivät; suurin osa jalostusuroksistakin on tuolloin jo aloittanut uransa. Uroksia saatetaan käyttää ensimmäistä kertaa vanhempinakin, joten niiden tarkka osuus voidaan laskea ehkä vasta 10-vuotiaista koirista. Otetaan kuitenkin tuo 7-8 vuotta tässä esimerkissä rajapyykiksi, ja tarkastellaan koiria, jotka on rekisteröity tai jotka ovat syntyneet vuonna 2000 tai sitä ennen.

 

Esimerkiksi vuonna 1992 syntyneiden tai rekisteröityjen jalostuskoirien lukumäärä saadaan Koiranetin laajemmasta hausta: valitaan syntymä- tai rekisteröintivuodeksi 1992-1992 ja laitetaan ”Pentueet”-valikon ensimmäiseen kohtaan luku 1. Toinen kohta jätetään tyhjäksi. Valituksi tulevat vuonna 1992 syntyneet tai rekisteröidyt koirat, joilla on vähintään yksi pentue. Haku on tehtävä jokaiselle vuodelle erikseen, tai vaihtoehtoisesti lukuja voidaan tarkastella vaikkapa sukupolvittain.

 

Haun tulokseksi saadaan 124 vuonna 1992 syntynyttä (tai 139 samana vuonna rekisteröityä) labradorinnoutajaa, joilla on ollut vähintään yksi pentue. Jos halutaan luvut erikseen uroksista ja nartuista, valitaan edellisten valintojen lisäksi sukupuoleksi uros tai narttu. Esimerkiksi vuonna 1992 syntyneistä uroksista 28 kpl on saanut jälkeläisiä. Yhteensä vuonna 1992 syntyi uroksia 886 kappaletta (samanlainen haku kuin edellä, mutta ”Pentueet”-kohta jätetään tyhjäksi tai siihen laitetaan nolla). Jalostukseen käytettyjen osuus saadaan jakamalla jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä kaikkien urosten lukumäärällä 28/886 = 0,03 eli 3 %. Nämä luvut ovat lähitulevaisuudessa tulossa helposti tarkasteltaviksi Koiranetiin.

 

Labradorinnoutajalla jalostuskoirien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista oli laskussa vuoteen 1994 asti, jolloin 4 % uroksista ja 10 % nartuista jatkoi sukua. Uroksista 96 % ja nartuista 90 % jäi siis jalostuksen ulkopuolelle – tässä kohtaa rodulla on ollut geneettinen pullonkaula.

 

Vuonna 1995 jalostuskoirien osuus alkoi nousta, ja uroksilla päästiin vuonna 1997 lähelle 10 prosenttia, nartuilla vuonna 1996 yli 20 prosentin, minkä jälkeen osuudet alkoivat taas laskea. Vuonna 2000 rekisteröidyistä uroksista käytettiin jalostukseen 6 % ja nartuista 19 %. Näissä luvuissa ovat mukana vain Suomeen rekisteröidyt koirat. Pentueiden isinä on lisäksi käytetty joitakin ulkomaille rekisteröityjä uroksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kuva 1. Jalostukseen käytettyjen labradorinnoutajien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista

 

 

Ensimmäisen polven jälkeläisiä enintään 2-3 prosenttia

 

Mitä tasaisemmat jälkeläismäärät jalostuskoirilla on, sitä suurempi on tehollinen koko.

 

Koiranetistä voidaan ottaa listaus kaikkien aikojen käytetyimmistä jalostuskoirista ja niiden jälkeläismääristä. Otetaan esiin rodun jalostustilastot -> jalostusurokset (tai –nartut) -> syntymävuosi – 2008 (ensimmäinen vuosikohta jätetään tyhjäksi) ja ryhmittely: uros (tai narttu). Tulokseksi tulee lista kaikista jalostuskoirista sekä niiden ensimmäisen polven jälkeläismäärät. Käytetyimmät koirat ovat listan alkupäässä.

 

Käytetyimmät labradoriurokset ovat pääsääntöisesti syntyneet 70- ja 80-luvuilla (Taulukko 4). Kaikkien aikojen käytetyimmällä uroksella on ensimmäisen polven jälkeläisiä 760.

 

Erään määritelmän mukaan uroksella on liikaa jälkeläisiä, kun sen elinikäinen jälkeläismäärä vastaa kymmentä prosenttia kahden vuoden tai viittä prosenttia neljän vuoden eli sukupolven rekisteröintimääristä. Tämä on hyvin väljä rajoitus. Vähänkään suurilukuisemmassa rodussa jo 2-3 prosenttia suhteessa neljän vuoden rekisteröintimääriin voidaan pitää liikakäyttönä. Rajoitus on elinikäinen, mutta se lasketaan yhden sukupolven rekisteröintimääristä, sellaisesta sukupolvesta, minkä aikana koira on jalostuskäytössä.

 

Jälkeläismäärää voidaan verrataan vaikkapa sukupolveen, joka alkaa kaksi tai kolme vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen. Urokset aloittavat jalostusuransa yleensä parin kolmen vuoden iässä. Vuonna 1985 syntyneellä uroksella vertailusukupolvi voi olla esimerkiksi 1987-1990 tai 1988-1991. Toki uros voi saada jälkeläisiä tämän ajanjakson ulkopuolellakin, mutta yleensä tuotteliain aika sijoittuu tuolle välille, ja uroksen jälkeläismääriä voidaan verrata muiden tuona aikana jälkeläisiä tuottaneiden urosten lukuihin.

 

Koiranetin vuosiyhteenvedot ulottuvat vain vuoteen 1988. Vuosina 1980-1987 syntyneiden tai rekisteröityjen koirien lukumäärä saadaan laittamalla Koiranetin laajempaan hakuun ainoaksi kriteeriksi vuosi tai vuodet.

 

Otetaan esimerkiksi vuonna 2002 syntynyt labradoriuros, jolla oli kevääseen 2008 mennessä rekisteröitynä 14 pentuetta ja 96 pentua. Sukupolven 2004-2007 aikana rekisteröitiin yhteensä 5816 labradorinnoutajaa (Taulukko 1). Verrattuna tähän lukumäärään uroksen jälkeläisten osuus oli 96/5816 = 1,7 %. Ei kovin suuri luku, mutta myös uroksen vuonna 2000 syntyneellä isällä oli 196 pentua ja vuosina 2002 ja 2003 syntyneillä, samasta isästä olevilla veljillä 160 ja 100 pentua. Joka viides sukupolven pituisen ajanjakson aikana rekisteröity labradori oli näiden neljän uroksen jälkeläinen.

 

 

Toisen polven jälkeläisiä enintään 4-6 prosenttia

 

Jalostuskoirien toisen polven jälkeläismäärät saadaan esiin listaamalla Koiranetistä käytetyimmät jalostuskoirat: jalostustilastot -> urosten (tai narttujen) jälkeläistilasto -> ”uroksen/nartun ikä korkeintaan” jätetään tyhjäksi. Muita valintoja ei tarvitse tehdä. Listauksessa ovat kaikki jalostusurokset tai -nartut ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärineen. Jos halutaan poimia koirat, joilla toisen polven jälkeläismäärä yrittää jonkin tietyn rajan, tai asettaa koirat järjestykseen toisen polven jälkeläismäärän mukaan, on tämä tehtävä käsin.

 

Yksittäisen koiran toisen polven jälkeläismäärä saisi olla korkeintaan 4-6 prosenttia, laskettuna yhden sukupolven rekisteröintimäärästä. Koiran toisen polven jälkeläismäärää voidaan verrata sukupolveen, joka alkaa viisi tai kuusi vuotta koiran syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1998 syntynyt narttu saa toisen polven jälkeläisiä noin vuosina 2003-2006 tai 2004-2007.

 

Taulukossa 4 listattujen urosten lisäksi 20 muulla labradoriuroksella on yli 300 toisen polven jälkeläistä (kullakin 327-717). Toisen polven jälkeläisiä voi nartuillakin olla paljon, joten tämä luku on niidenkin kohdalla mielenkiintoinen. Yhteensä 17 labradorinartulla on enemmän kuin 300 toisen polven jälkeläistä (Taulukko 5).

 

 

Taulukko 4. Kaikkien aikojen 20 käytetyintä labradoriurosta ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärineen sekä jälkeläismäärät verrattuna yhden sukupolven aikana rekisteröityyn koiramäärään (%-osuus). Suosituksen ylittävät lukumäärät lihavoituina.

 

Uros ja sen syntymävuosi

1. polvi

%-osuus1

2. polvi

%-osuus2

Zeiban Av Hamborg 1985

760

11,5

615

7,9

Fågelängens Hawker Hunter 1982

638

11,2

2247

33,9

Kupros Kassidy 1979

502

10,9

869

15,3

Charway Sea Badger 1985

469

7,1

624

8,0

Lennek Birdie Nam Nam 1986

464

6,5

359

4,9

Kivisaran Archibald 1977

401

12,4

684

13,4

Nattens Sportsman 1976

392

15,1

776

16,8

Hirsipirtin Q-makoira 1985

379

5,7

740

9,5

Dalimattas Winnerboy 1985

357

5,4

446

5,7

Priorise Sebastian 1982

346

6,1

542

8,2

Konyac 1984

337

5,6

445

5,9

Pastime’s Tripe-Hound 1985

334

5,0

405

5,2

Biggas Rolling Stone 1988

324

4,1

201

3,5

Kuju 1978

315

8,3

418

7,9

Narjana’s Lamborghini 1989

282

3,8

269

5,8

Mellows Uncle Tom 1986

282

3,9

227

3,1

Ethusan Yliveto 1982

272

4,8

537

8,1

Mellows Samuli 1978

265

7,0

597

11,2

Lascoeds Royal Warrior 1976

245

9,5

311

6,7

Charway Huckleberry 1989

241

3,3

448

9,6

1Verrattuna sukupolveen, joka alkaa kaksi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi Zeiban Av Hamborgilla vuodet 1987-1990

2Verrattuna sukupolveen, joka alkaa viisi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen

 

 

Taulukko 5. Labradorinartut, joilla on yli 300 toisen polven jälkeläistä sekä toisen polven jälkeläismäärä verrattuna yhden sukupolven aikana rekisteröityyn koiramäärään. Suosituksen ylittävät lukumäärät lihavoituina.

 

Narttu ja sen syntymävuosi

1. polvi

2. polvi

2. polven %-osuus1

Hirsipirtin Emma 1982

46

682

9,5

Mallards Caddis Worm 1979

10

663

11,6

Zeiban’s Donna 1980

32

487

8,1

Susanset Dominetta 1973

25

475

14,7

Biggas Indira 1984

19

469

6,0

Mallards Caddis Cased 1979

31

438

7,7

Sara 1975

13

409

8,8

Tanja 1971

16

394

n. 18,2*

Biggas Emelie 1982

40

382

5,3

Biggas Elinor 1982

32

371

5,2

Jane 1974

13

370

9,7

Loresho Oystercatcher 1987

30

364

6,3

Kamrats Barbara 1975

14

351

7,6

Jayncourt Jingle Jangle 1985

41

338

4,6

Aroscas Sun Maiden 1976

36

331

6,5

Rosanan Taste Of Honey 1982

37

330

4,6

Loresho Jell-O 1993

43

308

7,3

1Verrattuna sukupolveen, joka alkaa kuusi vuotta nartun syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi Hirsipirtin Emmalla vuodet 1988-1991

*Vuodelta 1977 ei saatavissa täydellisiä rekisteröintilukuja

 

 

Mielenkiintoinen luku: kumulatiivinen prosentti

 

Kaikkien jalostuskoirien listaus (jalostustilastot -> jalostusurokset (tai –nartut) -> syntymävuosi – 2008 (ensimmäinen vuosikohta jätetään tyhjäksi), ryhmittely: uros tai narttu) antaa myös kumulatiivisen prosenttiluvun, josta nähdään, kuinka monta urosta on tuottanut esimerkiksi puolet kannan rekisteröidyistä koirista. Rekisteröityjä labradorinnoutajia oli huhtikuuhun 2008 mennessä tallennettu Kennelliiton sähköiseen tietokantaan yhteensä 39.089. Näistä puolet, eli 19.545 koiraa, oli aikaansaatu 116 uroksen voimin, siis keskimäärin 19.545/116 = 168 jälkeläistä per uros (vaihtelee välillä 73-760).

 

Rekisteröityjä suomenajokoiria oli tallennettu yhteensä 134.147, ja 589 urosta oli tuottanut tästä puolet eli 67.074 koiraa. Kullakin näistä uroksista oli siis keskimäärin 114 (39-933) rekisteröityä jälkeläistä. Cavaliereilla taas 82 urosta oli tuottanut puolet rekisteröidyistä koirista, joita oli 20.278, eli jälkeläisiä näillä uroksilla oli keskimäärin 124 (69-396). Rekisteröityjä hovawarteja oli yhteensä vain 5.030, mutta silti jopa 78 urosta oli tuottanut puolet näistä. Uroksilla oli siis keskimäärin 32 pentua (19-75). Siperianhuskyllä 202 urosta oli tuottanut puolet rekisteröidyistä 10.177 koirasta, eli näillä uroksilla oli keskimäärin 25 pentua (14-96).

 

Edellä mainittujen urosten joukossa on myös suomenajokoira, jolla oli 5718 toisen polven jälkeläistä sekä labradori- ja cavalierurokset, joiden toisen polven jälkeläismäärät olivat 2247 ja 1041. Verrattuna viisi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen rekisteröityyn sukupolveen, kyseisen suomenajokoirauroksen toisen polven jälkeläismäärä oli 26 %, labradoriuroksen 34 % ja cavalieruroksen 27 % rekisteröintimääristä.

 

 

Urosten jälkeläismäärät viimeisimpien sukupolvien aikana

 

Entä miten urosten käyttömäärät ovat kehittyneet vuosien varrella? Nyt ei halutakaan esiin kaikkia käytetyimpiä jalostuskoiria, vaan rajoitetaan haku tiettyyn ajanjaksoon. Otetaan Koiranetistä jälleen rodun jalostustilastot ja listataan jalostusurokset. Asetetaan syntymä- tai rekisteröintivuosiksi haluttu ajanjakso ja ryhmittelyksi uros, jolloin saadaan suoraan tiedot tuon ajan käytetyimmistä uroksista jälkeläismäärineen. Lisäksi Koiranet listaa kunkin uroksen osuuden kyseisenä ajanjaksona syntyneistä tai rekisteröidyistä pennuista sekä jo edellä mainitun kumulatiivisen prosentin.

 

Jälkeläisten osuus syntyneistä tulee laskea listauksen ilmoittamien lukujen lisäksi myös koiran kokonaisjälkeläismäärän perusteella, koska suositukset rajoituksiksi ovat elinikäisiä eivätkä sukupolvikohtaisia, vaikka ne lasketaan suhteuttamalla yhden sukupolven koiramäärään.

 

Usean sukupolven tarkastelu kertoo, mihin suuntaan rodun jalostus on kehittymässä. Esimerkiksi neljän viimeisimmän labradorisukupolven perusteella yksittäisiä koiria käytetään nykyisin jalostukseen aikaisempaa maltillisemmin (Taulukot 6-9). Tiettyjä sukuja käytetään kuitenkin edelleen paljon, toisten sukujen jäädessä vähemmälle.

 

Sukupolven 1992-1995 jalostusuroksista kuuden uroksen kokonaisjälkeläismäärät kasvoivat yli kolmen prosentin yhden sukupolven aikana rekisteröidyistä koirista (6588/100*3 = 198), eli niillä oli yli 198 jälkeläistä. Eniten käytetyllä uroksella oli jälkeläisiä 760, mikä on 760/6588 = 12 prosenttia yhden sukupolven rekisteröintimäärästä (Taulukko 6). Sukupolven 1996-1999 uroksista seitsemän kokonaisjälkeläismäärä ylitti kolmen prosentin rajan eli 115 pentua (Taulukko 7). Sukupolvessa 2000-2003 tällaisia uroksia oli neljä (yli 134 jälkeläistä, Taulukko 8), ja viimeisimmässä sukupolvessa, 2004-2007, enää yksi (yli 174 jälkeläistä, Taulukko 9).

 

 

Taulukko 6. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 1992-1995 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 6588* koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdeksan käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 13 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 32 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa)

 

Uros ja sen syntymävuosi

Tilastointiaikana

Yhteensä

Pentueita

Pentuja

%-osuus

Pentueita

Pentuja

Zeiban Av Hamborg 1985

55

322

5,09

122

760

Biggas Rolling Stone 1988

33

217

3,43

54

324

Biggas Ynga 1988

26

164

2,59

35

209

Loresho Lean On Me 1990

21

143

2,26

23

155

Exhibition Man De Saint Urban (synt.aika ei rekisterissä)

22

130

2,06

23

131

Charway Huckleberry 1989

21

122

1,93

37

241

Narjana´s Lamborghini 1989

20

119

1,88

47

282

Pastime´s Tripe-Hound 1985

18

114

1,80

53

334

Narjana’s Ian 1992

16

109

1,72

19

129

M’Ladys Snow-Ball 1990

14

96

1,52

16

100

*Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 6588 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta

 

 

Taulukko 7. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 1996-1999 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 3832* koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdeksan käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 10 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 33 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa)

 

Uros ja sen syntymävuosi

Tilastointiaikana

Yhteensä

Pentueita

Pentuja

%-osuus

Pentueita

Pentuja

Loresho Ozzie 1995

15

115

3,08

22

153

Bubbling Churchill 1993

17

109

2,92

32

197

Biggas Rolling Stone 1988

21

107

2,86

54

324

Rosanan Chelsea Bun 1997

13

103

2,76

18

139

Rosanan Royal Prince 1995

14

96

2,57

14

96

Biggas Mellow Fellow 1992

15

82

2,19

25

127

Drakeshead Felix 1995

10

78

2,09

23

157

Älvgårdens Le Cardinal 1992

10

77

2,06

26

173

Rosanan Emperor 1994

12

75

2,01

14

86

Loresho Tango 1996

12

74

1,98

16

93

*Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 3832 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta

 

 

Taulukko 8. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 2000-2003 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 4463* koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kymmenen käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 14 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 39 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa)

 

Uros ja sen syntymävuosi

Tilastointiaikana

Yhteensä

Pentueita

Pentuja

%-osuus

Pentueita

Pentuja

Follies Storm Petrel 1998

19

131

3,02

29

195

Danjacs Finnegan 1999

19

119

2,74

30

197

Mailiksen Gentleman 2000

13

88

2,03

32

196

Tweedledum Against Allodds 2000

13

81

1,87

14

87

Mallorn’s Shenandigan 1998

12

80

1,84

14

85

Bubbling Picasso 1999

12

77

1,77

15

101

Fieldcourt Dancing Pirate 1995

13

77

1,77

19

119

Kamitan My Name Is Bond 1997

9

73

1,68

22

169

Brookhill’s Daddy’s Hope 1996

9

70

1,61

11

76

Huippuhännän Sylvesteri 1998

9

65

1,50

12

87

*Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 4463 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta

 

 

Taulukko 9. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 2004-2007 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 5816* koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdentoista käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 16 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 48 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa)

 

Uros ja sen syntymävuosi

Tilastointiaikana

Yhteensä

Pentueita

Pentuja

%-osuus

Pentueita

Pentuja

Loresho Liberty 2002

24

154

2,77

25

160

Mailiksen Gentleman 2000

19

108

1,94

32

196

Talimar Mallorns Storm Warning 2003

17

107

1,92

17

107

Mallorn’s Romeo 2004

15

102

1,83

15

102

Tsarodej Wellington 2003

16

100

1,80

16

100

Mallorn’s Valentine 2002

12

85

1,53

14

96

Kamitan My Name Is Bond 1997

12

84

1,51

22

169

Rocheby Smokescreen 1998

12

82

1,47

12

82

Strongline’s Dalwhinnie 2003

11

80

1,44

12

82

Follies Mon Oncle 2005

12

80

1,44

12

80

*Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 5816 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta

 

 

Jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus

 

Edellä esitetyt labradorinnoutajataulukot sisältävät paljon lähisukulaisia. Tehollinen koko olisi luonnollisesti suurempi, jos jalostuskoirat olisivat keskenään eri sukuisia. Käytetyimpien koirien joukossa on isää, poikaa, emää, sisarusta ja puolisisarusta. Viimeisimmän labradorisukupolven aikana kymmenen käytetyimmän uroksen joukossa on sekä isä että sen kolme poikaa. Kaiken kaikkiaan taulukoiden lähisukulaisuusvyyhti on niin moninainen, että sitä on vaikea esittää selkeästi edes kuvion avulla.

 

Sukulaisuuksien etsiminen ei Koiranetissä suju millään yksittäisellä napin painalluksella, vaan sitä varten on käytävä läpi koirien sukutauluja yksitellen. Kokenut rodun harrastaja tuntee sukulaisuudet tietysti muutenkin, ja pystyy luettelemaan käytetyimpien koirien taustoilta muitakin kiinnostavia asioita.

 

 

Saatiinko Koiranetistä esiin labradorin tehollinen koko?

 

Edellä tarkasteltujen neljän labradorisukupolven aikana yksittäisten koirien ylikäyttö on vähentynyt selvästi, mutta aiemmalta ajalta tuttu tiettyjen sukujen ylikäyttö on edelleen huomattavaa. Myös toisen polven jälkeläismäärä on usealla koiralla kannan monimuotoisuutta ajatellen liian suuri. Jalostusmateriaalia on runsaasti tarjolla, mutta sukujen yksipuolisen jalostuskäytön vuoksi se ei ole perimältään kovin monipuolista. Myös jalostuskoirien osuus kaikista koirista on ollut vuoteen 1994 asti pieni, eli selvästi tehollista kannan kokoa pienentävä.

 

Suomenajokoirakannan todellinen tehollinen koko on siis sata. Edellä esitettyjen labradoritaulukoiden tuoman tiedon perustella, sekä vertaamalla jalostukseen käytettyjen koirien lukumäärää suomenajokoiran vastaaviin, voidaan päätellä Suomen labradorikannan todennäköiseksi teholliseksi kooksi noin 50. Tämä tarkoittaa, että labradorinnoutajan perinnöllinen monimuotoisuus vähenee noin prosenttiyksikön kutakin sukupolvea kohden.

 

Tehollinen koko kasvaa käyttämällä uroksia ja narttuja mahdollisimman tasaisesti siitokseen ja kasvattamalla jalostusurosten ja -narttujen lukumäärän suhdetta sekä nostamalla siitoskoirien osuutta kannasta. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen kannalla tulisi aina olla mahdollisimman monta eri esivanhempaa. Jalostuksessa tulisi suosia koiria, joiden sukutaulussa viiden polven ajalla on mahdollisimman monta eri koiraa.