Kennelliiton lonkkaindeksilaskentaan 11 uutta rotua

 

 

Katariina Mäki 17.2.2009

 

 

Suomen Kennelliiton lonkkaindeksilaskentaan lisättiin alkuvuodesta mukaan 11 uutta rotua: bordercollie, bullmastiffi, chow chow, harmaa norjanhirvikoira, jämtlanninpystykorva, karjalankarhukoira, lyhyt- ja karkeakarvainen saksanseisoja, partacollie, punainen irlanninsetteri sekä walesinspringerspanieli. Mukana on nyt kaikkiaan 36 rotua.

 

Kyynärindeksejä lasketaan roduista seitsemälle, bullmastiffin ja newfoundlandinkoiran tultua mukaan aiempien viiden rodun joukkoon. Muille roduille ei vielä ole kertynyt tarpeeksi kyynärkuvaustuloksia, tai kertynyt aineisto ei kuvaa tarpeeksi hyvin koko rodun tasoa.

 

 

BLUP on arvio jalostusarvosta

 

Lonkka- ja kyynärnivelille laskettava BLUP-indeksi on arvio koiran jalostusarvosta kyseisessä ominaisuudessa, ja siihen vaikuttavat koiran kaikki aineistosta löytyvät sukulaistulokset. Jotta koira saisi indeksin, sen täytyy olla jonkun kuvatun koiran sukupuussa takanapäin, tai sillä itsellään täytyy olla kuvaustulos sekä ainakin jompikumpi vanhemmista tiedossa.

 

Kunkin rodun indeksien keskiarvo on aina 100. Rotuun nähden jalostusarvoltaan keskitasoinen koira saa siis indeksin 100. Alle sadan koira on huonompi ja yli sadan koira parempi kuin aineistossa olevat rodun yksilöt keskimäärin. Mitä suurempi indeksi, sitä parempi koiran geneettinen taso on. Välille 90-110 sijoittuu noin 70 % koirista ja välille 80-120 noin 95 % koirista. Siten parempi indeksi kuin 120 on vain noin 2,5 %:lla koirista.

 

Indeksejä tulkitaan niiden suuruusluokan mukaan. Lonkissa kahden luokan, esimerkiksi B:n ja C:n, välille mahtuu kymmenen indeksipistettä ja kyynärpäissä kaksikymmentä. Muutaman pisteen erot indekseissä ovat merkityksettömiä ja johtuvat siitä, että jokaisen koiran indeksi lasketaan erikseen ja jokaisessa laskennassa aina uudestaan. Esimerkiksi pentuesisarusten indeksit voivat erota toisistaan muutamalla indeksipisteellä, ja samankin koiran indeksi saattaa muuttua muutaman pisteen laskennasta toiseen, vaikka mitään uutta tietoa ei koirasta tai sen suvusta olisi aineistoon kertynytkään.

 

Rodun perinnöllinen taso lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöiden suhteen paranee, kun jalostukseen valitaan yhdistelmiä, joissa nartun ja uroksen indeksien keskiarvo on parempi kuin koko rodun keskiarvo, eli yli 100. Perinnöllisen edistymisen myötä vanhempien sukupolvien indeksit huononevat suhteessa nykykoirien indekseihin.

 

Laskennassa suuren ongelman muodostavat koirat, jotka esiintyvät tietokannassa useaan kertaan eri rekisterinumeroilla. Laskentaohjelma suhtautuu niihin kuten eri koiriin, ja laskee indeksin kullekin rekisterinumerolle niiden sukulaistietojen perusteella, mitkä juuri sille rekisterinumerolle löytyvät. Tämä ongelma ratkennee tulevaisuudessa, kun koirien rekisterinumerot päästään korjaamaan yksiselitteisiksi.

 

 

Lonkissa korkeita periytymisasteita, kyynärpäissä kohtalaisia

 

Periytymisaste kuvaa aineiston käyttökelpoisuutta ominaisuuden jalostuksessa. Se kertoo, kuinka paljon perinnöllisiä eroja saadaan aineiston perusteella koirajoukosta näkyviin. Jalostuksessa voidaan edistyä, jos periytymisaste on yli nollan. Periytymisastetta pidetään kohtalaisena, jos se on yli 0,20, ja korkeana, jos se on yli 0,35-0,40.

 

Indeksilaskentaan lisätyille uusille roduille arvioitiin laskentaa varten lonkka- ja kyynärdysplasian periytymisasteet. Lisäksi päivitettiin jo aiemmin laskennassa mukana olleiden rotujen periytymisasteet.

 

Lonkkanivelen kasvuhäiriössä korkeimmat periytymisasteet olivat belgianpaimenkoira groenendaelilla (0,58, Taulukko 1) ja punaisella irlanninsetterillä (0,56). Matalin periytymisaste oli chow chow’lla (0,22). Periytymisaste alitti luvun 0,30 vain kuudella rodulla. Käytettävissä olevasta aineistosta saadaan siis koirien väliset perinnölliset erot hyvin näkyviin, mikä mahdollistaa myös nopean perinnöllisen edistymisen.

 

Kyynärnivelissä periytymisaste vaihteli välillä 0,15 (labradorinnoutaja) ja 0,35 (rottweiler). Kyynärnivelessä voi olla erilaisia kasvuhäiriöitä, joita kaikkia ei nähdä selvästi vain yhdestä suunnasta otetusta röntgenkuvasta. Periytymisaste on lonkkadysplasiaa pienempi, koska lonkkaniveliin verrattuna suurempi osuus koirien välisistä eroista kyynärkuvaustuloksissa koostuu muista kuin perinnöllisistä tekijöistä. Silti periytymisasteet ovat kohtalaisia, mikä mahdollistaa perinnöllisen edistymisen myös tässä ominaisuudessa.

 

 

Eri rotujen indeksejä ei voi suoraan verrata

 

Indeksit lasketaan aina rotu- ja populaatiokohtaisesti, joten eri maiden rotupopulaatioille tai kotimaassakin eri roduille lasketut indeksit eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Ne kuvastavat vain koiran tasoa suhteessa populaation keskitasoon.

 

Mitä parempi lonkkatilanne rodussa on, sitä huonomman indeksin saa esimerkiksi B- tai C-tasoinen koira. Jos rodun lonkat ovat keskimäärin B:tä, on sadan indeksipisteen koira tässä rodussa B-tasoinen. Toisessa rodussa keskimääräinen lonkka voi olla D, jolloin sadan indeksipisteen koira on D-tasoinen. Lonkkatilanteeltaan hyvässä rodussa jo pieni poikkeama terveestä lonkasta koiralla itsellään tai sen lähisukulaisella aiheuttaa helposti indeksin putoamisen rodun keskitasosta. Rotujen tämän hetkiset keskiarvot näkyvät Taulukossa 2.

 

Myös periytymisaste vaikuttaa rotujen välisiin indeksieroihin: mitä suurempi periytymisaste rodulla ominaisuudessa on, sitä enemmän koiran oma tulos saa painoarvoa indeksissä. Kun periytymisaste on pienempi, painotetaan sukulaistuloksia suhteessa enemmän.

 

 

Mukana myös arvosteluvarmuus

 

Koiran indeksin ohella Koiranetissä näkyy myös indeksin arvosteluvarmuus. Se voi saada arvoja väliltä 0-100 %, ja siihen vaikuttavat koirasta ja sen lähisukulaisista saatujen tulosten lukumäärä sekä ominaisuuden periytymisaste. Mitä suurempi periytymisaste, sitä suuremmat ovat myös koirien arvosteluvarmuudet. Koiran arvosteluvarmuus paranee joka laskentakerralla, jos sukulaisista tai koirasta itsestään saadaan lisää tuloksia.

 

Myös arvosteluvarmuutta on tulkittava sen suuruusluokan mukaan. Saman koiran arvosteluvarmuus voi lukujen pyöristyksistä johtuen hieman muuttua laskennasta toiseen, vaikka koiralle ei olisi tullut lisää tuloksia. Jos arvosteluvarmuus ensimmäisessä laskennassa on vaikkapa 65,5 % ja toisessa 65,4 %, pyöristetään ensimmäinen luku 66 %:iin ja toinen 65 %:iin. Käytännössä luku on molemmilla kerroilla sama.

 

Yhden oman tuloksen perusteella koiran jalostusarvostelun varmuus on periytymisasteen neliöjuuri (Taulukko 2). Kun koiralla on oman tuloksen lisäksi myös sukulaistuloksia, on indeksin varmuus tätä suurempi. Sadan prosentin varmuuteen on käytännössä hyvin vaikea päästä. Pienimmät arvosteluvarmuudet ovat koirilla, joilla ei ole omaa tulosta ollenkaan, ja jotka ovat saaneet indeksinsä vain kaukaisten sukulaistensa perusteella.

 

Arvosteluvarmuutta voidaan parantaa lähettämällä Kennelliittoon tieto myös sellaisista koirista, jotka on jouduttu operoimaan tai lopettamaan ennen virallista lonkka- ja kyynärkuvausta. Koiran kuvat voidaan lähettää eläinlääkärin lausunnon kera Kennelliittoon, jolloin koira saa kuvaustuloksekseen huonoimman mahdollisen. Tämä on rodun hyväksi toimimista parhaimmillaan.

 

 

Taulukko 1. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytymisasteet indeksilaskennassa mukana olevilla roduilla sekä aineistojen koko tammikuussa 2009. Suluissa vastaavat luvut kyynärnivelen kasvuhäiriölle.

 

Rotu

Periytymisaste

Tutkittuja koiria

Koiria sukupuussa

Belgianpaimenkoira, groenendael

0,58

1627

2720

Belgianpaimenkoira, tervueren

0,36

2347

3703

Bernhardinkoira, lyhyt- ja pitkäkarvainen

0,26

1484

3039

Berninpaimenkoira

0,37 (0,27)

3958 (3515)

6012

Bokseri

0,37

2314

5744

Bordercollie

0,26

1521

3694

Bullmastiffi

0,47 (0,31)

1263 (949)

2363

Chow chow

0,22

1280

3167

Cockerspanieli

0,47

2989

7000

Collie, pitkäkarvainen

0,29

6144

10213

Dobermanni

0,35

2501

5199

Englanninspringerspanieli

0,30

1889

3835

Harmaa norjanhirvikoira

0,46

1939

4904

Hovawart

0,33

2361

3633

Irlanninsetteri, punainen

0,56

1434

3197

Jämtlanninpystykorva

0,40

1175

2611

Karjalankarhukoira

0,51

1972

3886

Kultainennoutaja

0,32 (0,24)

11825 (6593)

16131

Labradorinnoutaja

0,30 (0,15)

12223 (7611)

17706

Leonberginkoira

0,33

1639

2686

Newfoundlandinkoira

0,47 (0,20)

1465 (1135)

3407

Novascotiannoutaja

0,32

1861

2609

Partacollie

0,27

1220

2228

Rottweiler

0,39 (0,35)

6410 (5672)

9825

Saksanseisoja, karkeakarv.

0,35

1419

2808

Saksanseisoja, lyhytkarv.

0,26

1468

3139

Saksanpaimenkoira

0,32 (0,24)

19884 (10867)

31506

Samojedinkoira

0,46

2022

3574

Shetlanninlammaskoira

0,35

1802

4482

Sileäkarvainennoutaja

0,30

2645

4265

Suomenajokoira

0,44

3843

12557

Suomenlapinkoira

0,43

3845

4989

Suursnautseri

0,40

1759

3554

Tanskandoggi

0,33

1670

4949

Walesinspringerspanieli

0,38

1282

2068

Kaikkien rotujen keskiarvo

0,37 (0,25)

 

 

Tutkittuja koiria = periytymisasteen laskennassa mukana olleiden koirien tulosten lukumäärä, kaikki Kennelliiton tietokannoista löytyvät, Suomessa lonkkalausunnon saaneet koirat

Koiria sukupuussa = indeksilaskentaohjelman rakentaman sukupuun koirien lukumäärä, kaikki Kennelliiton tietokannoista löytyvät, Suomessa lonkkalausunnon saaneet koirat sukulaisineen

 

 

Taulukko 2. Rotukohtaiset keskiarvot lonkka- ja kyynärnivelissä sekä arvosteluvarmuudet, kun koiralla on yksi oma tulos eikä yhtään sukulaistuloksia.

 

Rotu

Lonkkanivelet

Kyynärnivelet

Keskiarvo

Arvostelu-varmuus

Keskiarvo

Arvostelu-varmuus

Belgianpaimenkoira, groenendael

0,32

0,76

 

 

Belgianpaimenkoira, tervueren

0,49

0,60

 

 

Bernhardinkoira, lyhyt- ja pitkäkarvainen

2,20

0,51

 

 

Berninpaimenkoira

1,43

0,61

0,50

0,52

Bokseri

1,12

0,61

 

 

Bordercollie

0,70

0,51

 

 

Bullmastiffi

1,63

0,69

0,34

0,56

Chow chow

1,05

0,47

 

 

Cockerspanieli

0,68

0,69

 

 

Collie, pitkäkarvainen

0,57

0,54

 

 

Dobermanni

0,61

0,59

 

 

Englanninspringerspanieli

0,81

0,55

 

 

Harmaa norjanhirvikoira

0,60

0,68

 

 

Hovawart

0,50

0,57

 

 

Irlanninsetteri, punainen

1,11

0,75

 

 

Jämtlanninpystykorva

0,57

0,63

 

 

Karjalankarhukoira

1,17

0,71

 

 

Kultainennoutaja

1,11

0,57

0,24

0,49

Labradorinnoutaja

0,85

0,55

0,20

0,39

Leonberginkoira

0,89

0,57

 

 

Newfoundlandinkoira

1,97

0,69

0,35

0,45

Novascotiannoutaja

0,76

0,57

 

 

Partacollie

0,78

0,52

 

 

Rottweiler

1,04

0,62

0,53

0,59

Saksanseisoja, karkeakarv.

0,53

0,59

 

 

Saksanseisoja, lyhytkarv.

0,35

0,51

 

 

Saksanpaimenkoira

1,22

0,57

0,24

0,49

Samojedinkoira

0,97

0,68

 

 

Shetlanninlammaskoira

0,48

0,59

 

 

Sileäkarvainennoutaja

0,53

0,55

 

 

Suomenajokoira

0,84

0,66

 

 

Suomenlapinkoira

0,89

0,66

 

 

Suursnautseri

0,76

0,63

 

 

Tanskandoggi

0,84

0,57

 

 

Walesinspringerspanieli

0,90

0,62

 

 

Kaikkien rotujen keskiarvo

0,89

0,60

0,34

0,50

Keskiarvo: lonkissa 0=A (normaali), 1=B (rajatapaus), 2=C (lievä kasvuhäiriö), 3=D (kohtalainen kasvuhäiriö), 4.5=E (vakava kasvuhäiriö); kyynärkuvausten skaala on alkuperäinen 0 (normaali tai rajatapaus), 1 (lievä kasvuhäiriö), 2 (kohtalainen kasvuhäiriö), 3 (vakava kasvuhäiriö). Keskiarvo 0,32 lonkissa tarkoittaa rodun olevan lähempänä A:ta kuin B:tä, ja keskiarvo 2,20 vastaa huonompaa kuin C. Kyynärpäissä keskiarvo 0,50 tarkoittaa, että rodun keskiarvo sijoittuu 0:n ja 1:n puoliväliin.